Jami yllätti!

Tänään oli tarkoitus käydä ratsastamassa ensin Iitulla ja sen jälkeen Jamilla. Tallilla jossa Iitu asustelee on kenttä aivan kivikova ja muhkurainen, joten siihen ei tehnyt mieli mennä sitten yhtään. Tietkin on ihan peilijäässä eli ei sitten lähdetty maastoonkaan, ois varmaan jääty johonki mäkeen jumiin. Inhottavaa, kun teiden reunoilta on lumetkin sulanu, niin ei voi tienpientareellakaan ratsastaa, eikä ainakaan tällähetkellä ole peltojakaan ratsastuskäytössä. No taas yks vapaapäivä Iitulle lisää... Päädyttiin sitten vaan rapsuttelemaan heppoja ja jatkettiin matkaa Itätuvalle siinä toivossa, että kenttä ois vähän paremmassa kunnossa tai sais edes pellolla ratsastaa.

        Hain Jamin tarhasta ja laitoin valmiiks, se vaikutti aika kiukkuselta, kaikki ärsytti enemmän tai vähemmän. Aattelin jo siinä vaiheessa, että voi olla vaan parempi viedä koko heppa pois ja tulla paremmalla säällä uudestaan, mutta onneks kuitenkin ratsastin! Kentällä oli eilen ratsastettu ja sen kova päälikerros oli murtunut, joten siinä pysty ympyrän urassa menemään ihan hyvin. Taivuttelin aika kauan käynnissä ensin sisään ja ulos, mua ei huvittanu yhtään ratsastaa kunnolla ja tuulikin oli kamala. Ajattelin kuitenkin edes vähän kevennellä ravia eteen alas ja jumppailla taivutuksilla lihakset lämpimäks. Jami kuunteli pidätteitä ja istuntaa tänään jotenkin kummallisen hyvin, joten otin jalustimet pois ja istuin hetken vielä alhaalla ja sit tapahtu jotain tosi kummallista. Yleensä Jami vetää pidätteistä vähän hernettä nenään, eikä malta kuunnella niitä kovinkaan hyvin vaa jää ennemminkin vähän puskemaan jännittyneenä vastaan, sama reagtio tulee harjoitusravista, mutta tänään se ei tehny sitä. Se anto oikeesti ottaa ravia vähän kiinni, ilman että takajalat unohtuu talliin, selkä tippuu alas tai pää nousee pilviin. Kovin paljon se ei anna koota ilman että menee "paniikkiin", mutta tää oli eka kerta, kun se ylipäätään pysyy rentona samaan aikaan, kun jarruttaa. En tiedä miltä se meno näytti, mutta se oikeesti tuntu selkään tosi hyvälle ja olin ite ihan hämmentyny siitä fiiliksestä! Sen wow-fiiliksen jälkeen keventelin vaan loppuravit ja se hevonen oikeesti maltto ravata rauhallista ja isoa ravia eteenalas venyttäen, mitä hittoa sille on käyny? Aattelin ensin, että se johtuu pohjasta, et jossei se uskalla siinä liikkua yhtä vauhdikkaasti kun normaalisti, mutta jos se siitä johtuis niin tuskin se olis ainakaan hyvältä sillon tuntunu. Ehkä mä vaan oon ite oppinu ratsastamaan eritavalla, kun on menny muilla hevosilla välillä, tiedä sitä, mutta pirun hyvälle se tänään tuntu, onnistuminen!

Parhaista pätkistä ei videoo saatu, mutta alla nyt kuitenkin yks. Siinäkin se lopussa säikähtää tuulen mukaan lähtevää peltipurkkia, eikä ravin tahti ole maailman tasaisin :D

Videot

Sain vihdoin pari kännykkälaatuista videota mun ja Iitun kankikokeiluista. Videot on tosiaan kuvattu kännykällä ja vielä hevosen selästä, että koko kuva kääntyy välillä kivasti kuvaten tyhjää, mutta kyllä siitä oleellisen näkee. Iitulla on nyt mammalomailun jälkeen kovat lihaksenkasvatus talkoot päällä, mutta selän hankauma ja jäätyneet maat on ollu aikamoinen hidaste. Lumia siis odotellaan, että saadaan kentälle vähän pehmikettä ja päästään taas hankeen treenaamaan! Kovat pakkaset tilaukseen myös, ni päästään jäälle laukkailemaan :D Sinne asti täytyy tyytyä kiipeilemään mäkiä käynnissä, kun ei muutakaan pysty tekemään...

Kuulumisia.

Mitään kovin erikoista ei ole viimeaikoina tapahtunut, joten kirjoittaminenkin on jääny taas vähemmälle. Pari viikkoa sitten sato vettä yötäpäivää ja kenttäkin oli sen näkönen, joten hevoset lähinnä vain maastoili. Maastoilu tosin teki vain hyvää kaikille hevosille, tai sitten mun oma motivaatio kasvo hurjasti, sillä kaikki hepat on sen jälkeen tuntunu tosi hyville! 

Yhtenä päivänä maastossa Utulla ja Vilillä. Fina koira tosiaan lukittiin ennen maastoon lähtöä satulahuoneeseen ja myös tallin ovet laitettiin kiinni, mutta jotenkin se oli itsensä sieltä ulos taikonut. Tulipahan kunnon lenkki sillekkin :D

Vilin kanssa pääsin ihan uudelle levelille viimeviikolla, kun päästiin vihdoin menemään kunnolla koulua. Mitään siirtymisiä ja taivutuksia kummempaa en sen kanssa tehny, mutta silti jotain ihmeellistä tapahtu, sillä se hevonen ei oo koskaan aiemmin tuntunu niin kevyeltä ja herkältä. Vili valuu helposti etupainoiseksi ja jää hitaaksi pohkeelle, (me on nimetty se Vili-viiveeks, kaikki tapahtuu muutaman sekunnin viiveellä ja se on niin jokapäivästä sen kanssa) mutta viimeks sain sen jotenkin ihmeen nopeesti herkistymään istunnalle ja jalalle, että loppupeleissä taisin heittää ohjat lähes kokonaan pois, koska se fiilis oli vaan niin mahtava haha! Kyllä me oikeestikki niitä töitä tehtiin, eikä vaan jolkoteltu pitkin ohjin. Koin nimittäin aika suuren ahaa-elämyksen laukka-käynti-laukka siirtymisissä sen kanssa. Aiemmin en vaan yksinkertasesti oo saanu sitä koko heppaa koottua niin paljon, että niistä siirtymisistä tulis tasasia, vaan aina se on menny kilpaa kiskomiseks ja sit nätisti ravin kautta käyntiin pää pilvissä. Nyt ne kuitenkin onnistu jokaisela kerralla, niin että hevonen pysy oikeesti avuilla, tasasena ja rentona ja kaikenlisäks mullakin oli sellanen olo, et mä ratsastan enkä vaan matkusta. Ehkä mä vaan vihdoin ymmärsin, miten se hevonen toimii, on nimittäin niin erilainen aikasempiin hevosiin verrattuna.

Iitulla on tällähetkellä hankauma selässä ihan sää vieressä, niin että sillä ei voi ratsastaa. Huomattiin se viimeviikolla, kun oltiin lähdössä ratsastamaan, sillon se ei kumminkaan ollu ollenkaan pahan näköinen, pieni karvaton alue vain. Ratsastaessa se liikku ihan normaalisti, joten ajateltiin että se oli sen vaan kolauttanut johonkin esimerkiksi piehtaroidessaan. Kuitenkin kun tultiin takas talliin, ja saatiin kamat pois sen päältä, niin se sama hankauma oli huomattavasti pahemman näköinen, joten ilmeisesti se kuitenkin tulee satulasta. Seuraavana päivänä Iitu selkeesti aristi sen selkää siitä hankauman läheltä, joten jätettiin se suosiolla ratsastamatta. Toivotaan nyt että se parantuu äkkiä ja saadaan sille jostain sopiva satula.

Viikko sitten viikonloppuna olin pitkästä aikaa Pieksämäellä moikkaamassa Emmiä.
Käytiin Justiinalla ja Milalla maastossa.

Jamia en oo käyny nyt kovin usein liikuttamassa. Toissa viikolla kävin sillä keskiviikkona maastossa, torstaina juoksutin ja perjantaina menin koulua tosin aika huonolla menestyksellä, sillä kenttä oli täynnä vesilätäköitä ja niihinhän ei voi astua normaalisti vaan niihin kuuluu loikata tai sitten ne kierretään kaukaa. Niistä liikutuskerroista ei siis paljoa kerrottavaa ole. Viimeviikolla kävin vain kerran Jamin luona ja sillon se tuntu oikein kivalle. Senkin kanssa tein paljon siirtymisiä, sillä se on nyt keränny aika reilusti energiaa, kun ovat säiden takia siällä pidempää, joten se ei oikein malta keskittyä työntekoon, vaan häseltää omiaan. Siirtymisten avulla sain sen aika hyvin rentoutumaan ja rauhoittumaan, niin että se venytti ravia jo tosi hyvin eteen ja alas, kun sillä on välillä taipumusta vetää turpa ryntäisiin ja posottaa kuutta sataa alta pois. Kun siirtymiset toimi hyvin, niin se alko vähän kippaamaan liikaa vasemmalle ja puski vasenta jalkaa vasten, joten tein väliin muutaman askeleen mittaisia väistöjä. Sen jälkeen Jami tuntu tosi kivalle, joten ravailtiin vaan rennosti pärskien ympäri kenttää tehden välillä vähän kootumpaa ravia ja välillä taas reippaammin eteen.

Jamin suu vaahtoaa välillä niin paljon, että sen ryntäätkin on ihan vaahdossa :D

Esteitä ja kanki kokeilua

Tiistaina lähdettiin Roosan kanssa Itätuvan kentälle hyppäämään Iitulla ja Utulla. Mitään kovin ihmeellistä ei tehnty, kun Iitu on vasta palannu mammalomalta ja Utu on niin nuori, joten hypättiin vaan yhtä kahden askeleen sarjaa ja kahta peruspystyä. Iitu innostui hyppäämisestä oikein kivasti ja tuntu tosi hyvälle hypätä. Imi sopivasti itse esteelle, mutta oli kuitenkin herkkä ja kevyt ratsastaa. Lopuksi nostettiin esteet n.80 korkeuteen ja tultiin pieni rata sillä korkeudella. Iitu tuntui kokoajan tosi hyvälle, vaikka huomasikin loppuakohden, että kunto alkaa loppua, intoa ois kuitenkin ollu vielä vaikka kuinka. 

     Utulla oli taas joku teiniäitiangsti päällä ja se ei näyttänyt minkäänlaista kiinnostusta esteitä kohtaan. Pienemmät ristikot ja pystyt se kumosi ihan totaalsesti. Se kuitenkin hyppäs ihan hyvin, kun nostettiin esteitä vähän isommiks ja laitettiin yhden alle renkaita pelokkeeks. Se oli kokoajan kuitenkin vähän haluton liikkumaan, joten jätettiin sillä hyppääminen muutamaan onnistuneeseen pomppuun ja mentiin sitten enimmäkseen sileällä, jossa se toimi ihan kivasti. Lopuksi vaihdettiin hevosia, jotta Roosakin pääs hyppäämään kunnolla Iitulla ja minä menin sen aikaa Utulla koulua.

        Sittenkun Roosa sai hypätä muutaman isomman pompun, niin lähdettiin kävelemään takaisin kotitallille, jonne matkaa on noin 2km. Tallilla hoidettiin tammat pois ja lähdettiin vielä Vilin kanssa tandemilla maastoon. Vili on kyllä ihan huippu tyyppi! Sillä ei oo koskaan mihinkään kiire ja sen liikkeet on niin tasaiset istua, että hädintuskin tuntee, kun se ravaa. Se ei kuitenkaan tasaisuudestaan ja rauhallisuudestaan huolimatta ole mikään laiska, eikä se anna mitään ilmaiseksi.

Keskiviikkona sitten kokeiltiin molemmat ensimmäistä kertaa kankia! Minä menin ensin Iitulla ja Roosa Vilillä, vaihdettiin sitten puolessavälissä. Iitun kanssa huomasi kyllä selkeän eroon kangen ja normaalin kolmipalan välillä, vaikka en itse kankiohjaauskaltanut edes kunnolla käyttää. Iitu oli kuitenkin paljon herkempi, ryhdikkäämpi ja lennokkaampi. Iitulle on hankalaa siirtyä laukasta raviin rauhallisesti, kun se tykkää ennemminkin posottaa sellasta kunnon kiitoravia... Laukasta käyntiin se kyllä siirtyy ihan hyvin. Kangilla kuitenkin sai laukka-ravi siirtymisetkin sujumaan paljon tasaisemmin. Iitu on muutenkin alkanu nyt viimepäivinä liikkumaan paljon paremmin. Heti mammaloman jälkeen se oli oikeesti laiska, mutta nyt sitä saa jo jarrutella, kun tammalla ois vähän liikaakin menohaluja. Ihan hyvä niin, ite ainakin tykkään enemmän ratsastaa hevosta jota saa ennemminkin vähän jarruttaa, kun että tarttis kokoajan pyytää eteen, sillä jään niin helposti puristamaan jalalla liikaa, eikä heppa enää reagoi koko jalkaan..

        Vilillä ei mun mielestä ollut niin suurta eroa ratsastettavuudessa, mutta sekin liikkui vähän lennokkaammin ja ryhdikkäämmin. Samoin peruutukset onnistuu kankien kanssa paremmin, sillä se ei  peruuta normaalilla kolmipalalla ei sitten millään. Oli oikein kiva kokeilla kankia tälläsillä hepoilla, jotka niihin on jo ennestään tottunu. Varmasti silloin tällöin jatkossakin ratsastetaan kangilla, mutta en minä ainakaan halua niitä joka kerta käyttää.

Kuvia ei saatu kummastakaan kerrasta, mikä on harmi, sillä kerrankin tehtiin jotain "normaalista" kouluntuuppaamisesta poikkeavaa. Mutta ehkä sitten ens kerralla! Ja mulla on nyt syysloma, joten jos me joku päivä ehditään kuvaamaan oikein kunnolla.

Viikonloppu heppavahdissa

Oltiin Roosan kanssa hoitamassa hevosia (+ kymmentä muuta eläintä) lauantaiaamusta sunnuntai-iltaan. Ohjelmassa siis perus karsinoiden siivous, heppojen liikutus ja ruokinta ja siihen päälle viiden koiran ulkoilutukset sekä kuuden kissan ja yhden kanin hoito. En ehkä ikinä halua itselleni noin paljon eläimiä, oli kokoajan laskuissa ihan sekasin, et kuka puuttuu, heh!

Lauantaina minä ratsastin Vilin ja Roosa Iitun ja irtojuoksutettiin Utu. Sen jälkeen lähdettiin Itätuvalle ja kävin pikaisesti läpiratsastamassa Liinan, koska Hennalla oli sunnuntaina koulukisat sen kanssa. Kaikki hepat meni tosi kivasti.

Arvatkaa vaan tuliko kauhee kissakuume, kun katteli näitä söpöläisiä pari päivää <3

Viidessä koirassakin riitti vahtimista. Fiina sai kunnian katsella leffaa meijän kanssa illalla :D

Sunnuntaiaamuna herääminen tuntu tosi vastenmieliselle, joten käytiin vaan viemässä hepat heinineen tarhoihin ja käytettiin koirat ulkona ja painuttiin ite sohvalle peiton alle. Herättiin sitten yhden aikaan uudestaan ja lähettiin siivoamaan tallia ja ratsastamaan. Sunnuntaina menin itse Iitulla ja Roosa ratsasti Utulla. Ensin mentiin hetki kentällä ja sen jälkeen lähdettiin vielä käymään maastossa. Tammojen jälkeen päätettiin ajaa Vili yhessä, niin ei tarvii tapella kumpi ratsastaa ;) haha! Kaikki hepat meni mallikkaasti myös sunnuntaina. Kun hevoset oli liikutettu, niin käytiinkin enää syömässä ja pakkaamassa ja lädettiin kotiin.

25.9 äkkilähtö klinikalle

Eilen kävin tallilla ratsastamassa Vili-hepan. Ratsastin n.45 minuuttia enkä tehny mitään ihmeellistä, lähinnä vaan yritin ymmärtää miten saan koko hepan toimimaan :D Vähän on suuri muutos pienestä ja herkästä Liinasta tollaseen isoon ei niin herkkään Viliin, mutta yllättävän hyvin me päästiin sen kanssa yhteisymmärrykseen asioista. Hetken vääntämisen jälkeen se oli oikein mukava kaveri ja pääsen ite varmasti huimasti eteenpäin tän kaverin kanssa!

loppukäynneiltä

Päivällä ennen tallillelähtöä löysin meidän olohuoneen matolta palasiksi revityn jenkki purukumipussin ja tajusin heti, että nyt on ollu meijän koirat asialla.. Onneks tiesin heti, että xylitoli on koiralle hengenvaarallinen, sillä se laskee verensokerin vaarallisen alas. Syötin siis sokeria molemmille koirille ja laitoin hunajaa ikeniin. Soitin äitille ja kysyin, tietääkö se paljonko pussissa on ollu ja sehän oli vasta avattu pussi. Molemma tkoirat vaikutti normaaleille ja olivat pirteitä omia itsejään, joten lähdin tallille heti kun äiti tuli vahtimaan koiria. Olin just kerenny ratsastaa Vilin, kun äiti soitti, että nyt on lähettävä klinikalle molempien koirien kanssa. Matka meni hyvin ja paikan päälläkin molemmat vaikutti ihan ilosille. Hetki kuitenkin jouduttiin lääkäriä odottamaan ja sillävälin meijän aina niin iloset ja pirteet koirat muuttu täysin apaattisiksi ja väsyneiksi.

Molemmilta mitattiin verensokerit, Jimillä oli 4.7 eli ihan OK, mutta Familla olikin 1.2, vaikka palasokeria oli syötetty lähes puolipakettia ja hunajaakin menny jo hyvän verran. Alhaisten verensokeriarvojen takia molemmat laitettiin glukoosi- ja suolaliuostippaan, sekä verensokeria seurailtiin tunnin välein.

Kun molemmille oli pullollinen glukoosia tiputettu, mitattiin verensokeri uudestaan ja Jimillä se olikin pompannu jo 14.7, joten glukoositippa otettiin pois ja jatkettiin pelkällä suolaliuoksella. Rupes herralla silmät pyörimään päässä, eikä ois millään malttanut olla paikallaan. Familla taas ei ollu sokerit edelleenkään, kun 3.2, joten sille laitettiin vielä toinen pullo glukoosia. Lääkäri oli Famin sokereista sen verran huolissaan, että jouduttiin jättämään molemmat klinikalle varmuusen vuoksi tarkkailuun. Yön aikana sokerit tasaantu molemmilla ja molemmat sai myös maksansuojalääkityksen, että säästyttäisiin maksavaurioilta. Aamulla oli tutkittu maksa-arvot ja molemmat koirat oli Ok, joten ne pääsee tänään kotiin! Muistakaa siis kaikki.  pistää purkat piiloon koirilta, käsilaukkukaan ei ole varma paikka!

Uusi satuloita, valmennus ja muutoksen tuulia

Pikapäivitys!

Viikko sitten perjantaina tallilla kävi satula-auto, josta Liina, Laku ja Jami sai uudet satulat. Lakulle ja Jamille hankittiin ihan upouudet yleissatulat ja Liinalle uusivanha koulusatula. Pääsinkin viimeviikolla kokeilemaan näitä satuloita ja sain jopa kuviakin. Menin Liinalla ja Jamilla molemilla vajaa tunnin koulua ja molemmat meni ihan kivasti. Jami oli vähän jäykän olonen, sen selkä on sateen takia vähän jumissa, mutta vertyi kyllä ihan hyvin liikutuksessa. Liina oli taas tapansa mukaan oikein kiva, mitä nyt laukka meinas alkuun olla vähän räpellystä. Liina on kasvattanu niin kivan kesämahankin, etten edes näytä kovin pitkälle näissä kuvissa :D

katse eteen, vai miten se meni..

Eilen sitten oli taas valmennus, jossa tehtiin paljon väistöjä ja haettiin tasaista tahtia sekä oikein pyöreää muotoa. Tälläkertaa meni paljon paremmin, kun viimeks ja valkasta jäi tosi hyvä fiilis!

Nyt sitten ne suurimmat muutokset, eli vaihdan tallia ja hevosia, sillä Itätuvalla ei yksinkertaisesti tällä hetkellä ole mulle sopivankokoista hevosta. Jatkossa ratsastan kolmea suomenhevosta joilla on kaikilla säkää 160-170. Kauas en joudu kamoja muuttamaan, sillä uudet heppakaverit asuu kahden kilometrin päässä vanhasta tallista, enkä lopullisesti Itätuvaltakaan lähde, sillä käyn edelleen ratsastelemassa Jamilla tarpeen mukaan, enkä mä varmaan malta Liinastakaan kokonaan erossa olla, että enköhän mä joskus sitäkin käy moikkaamassa. 

Väiski

Vili

Iitu

Iitu