Tiistaina lähdettiin Roosan kanssa Itätuvan kentälle hyppäämään Iitulla ja Utulla. Mitään kovin ihmeellistä ei tehnty, kun Iitu on vasta palannu mammalomalta ja Utu on niin nuori, joten hypättiin vaan yhtä kahden askeleen sarjaa ja kahta peruspystyä. Iitu innostui hyppäämisestä oikein kivasti ja tuntu tosi hyvälle hypätä. Imi sopivasti itse esteelle, mutta oli kuitenkin herkkä ja kevyt ratsastaa. Lopuksi nostettiin esteet n.80 korkeuteen ja tultiin pieni rata sillä korkeudella. Iitu tuntui kokoajan tosi hyvälle, vaikka huomasikin loppuakohden, että kunto alkaa loppua, intoa ois kuitenkin ollu vielä vaikka kuinka.
Utulla oli taas joku teiniäitiangsti päällä ja se ei näyttänyt minkäänlaista kiinnostusta esteitä kohtaan. Pienemmät ristikot ja pystyt se kumosi ihan totaalsesti. Se kuitenkin hyppäs ihan hyvin, kun nostettiin esteitä vähän isommiks ja laitettiin yhden alle renkaita pelokkeeks. Se oli kokoajan kuitenkin vähän haluton liikkumaan, joten jätettiin sillä hyppääminen muutamaan onnistuneeseen pomppuun ja mentiin sitten enimmäkseen sileällä, jossa se toimi ihan kivasti. Lopuksi vaihdettiin hevosia, jotta Roosakin pääs hyppäämään kunnolla Iitulla ja minä menin sen aikaa Utulla koulua.
Sittenkun Roosa sai hypätä muutaman isomman pompun, niin lähdettiin kävelemään takaisin kotitallille, jonne matkaa on noin 2km. Tallilla hoidettiin tammat pois ja lähdettiin vielä Vilin kanssa tandemilla maastoon. Vili on kyllä ihan huippu tyyppi! Sillä ei oo koskaan mihinkään kiire ja sen liikkeet on niin tasaiset istua, että hädintuskin tuntee, kun se ravaa. Se ei kuitenkaan tasaisuudestaan ja rauhallisuudestaan huolimatta ole mikään laiska, eikä se anna mitään ilmaiseksi.
Keskiviikkona sitten kokeiltiin molemmat ensimmäistä kertaa kankia! Minä menin ensin Iitulla ja Roosa Vilillä, vaihdettiin sitten puolessavälissä. Iitun kanssa huomasi kyllä selkeän eroon kangen ja normaalin kolmipalan välillä, vaikka en itse kankiohjaauskaltanut edes kunnolla käyttää. Iitu oli kuitenkin paljon herkempi, ryhdikkäämpi ja lennokkaampi. Iitulle on hankalaa siirtyä laukasta raviin rauhallisesti, kun se tykkää ennemminkin posottaa sellasta kunnon kiitoravia... Laukasta käyntiin se kyllä siirtyy ihan hyvin. Kangilla kuitenkin sai laukka-ravi siirtymisetkin sujumaan paljon tasaisemmin. Iitu on muutenkin alkanu nyt viimepäivinä liikkumaan paljon paremmin. Heti mammaloman jälkeen se oli oikeesti laiska, mutta nyt sitä saa jo jarrutella, kun tammalla ois vähän liikaakin menohaluja. Ihan hyvä niin, ite ainakin tykkään enemmän ratsastaa hevosta jota saa ennemminkin vähän jarruttaa, kun että tarttis kokoajan pyytää eteen, sillä jään niin helposti puristamaan jalalla liikaa, eikä heppa enää reagoi koko jalkaan..
Vilillä ei mun mielestä ollut niin suurta eroa ratsastettavuudessa, mutta sekin liikkui vähän lennokkaammin ja ryhdikkäämmin. Samoin peruutukset onnistuu kankien kanssa paremmin, sillä se ei peruuta normaalilla kolmipalalla ei sitten millään. Oli oikein kiva kokeilla kankia tälläsillä hepoilla, jotka niihin on jo ennestään tottunu. Varmasti silloin tällöin jatkossakin ratsastetaan kangilla, mutta en minä ainakaan halua niitä joka kerta käyttää.
Kuvia ei saatu kummastakaan kerrasta, mikä on harmi, sillä kerrankin tehtiin jotain "normaalista" kouluntuuppaamisesta poikkeavaa. Mutta ehkä sitten ens kerralla! Ja mulla on nyt syysloma, joten jos me joku päivä ehditään kuvaamaan oikein kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti