Hyvää Joulua!♥

Oon ollu aikalailla samaa mieltä tästä jouluhössötyksestä ;)

♥

Kiirettä pitää

Luulin että loppu vuosi menee rennoissa meiningeissä, kun jakson vaihtumisen myötä mulla on vain 15 viikkotuntia koulua, mutta toisin kävi. Koska olen mukana koulun tekemässä musikaalissa, jonka ensi-ilta tulee olemaan 16.1, niin päivät täytyykin laulu- ja tanssiharjoituksista. Ei siinä en valita, sillä tää on oikeesti tosi kiva ja hauska projekti, mutta koska aikataulu on niin tiukka, niin joudutaan treenaamaan myös viikonloppuisin. Viime viikollakin olin perjantaina 8-18 sekä lauantaina 10-16 koululla harjoittelemassa ja treenejä on myös viikolla koulun jälkeen, joten olen lähes jokapäivä ainakin neljään asti koulussa. Joululoman jälkeen tuleekin ihana paluu arkeen, luvassa on nimittäin 12 tuntia putkeen musikaalihakkoja. Kaikki vapaaillat meneekin hevosten parissa ja joskus harvoin kavereita nähdessä, joten kirjoittelu on taas vaihteeksi jäänyt hups. Tammikuun jälkeen toivottavasti helpottaa, kun musikaalin saa kunnialla vedettyä loppuun ja saan vihdoin ajokortin, niin liikkuminenkin helpottuu!

Mutta asiaan. Viimeviikolla ehdin käydä tallilla vain kahdesti, keskiviikkona ja sunnuntaina. Keskiviikkona juoksutin Iitun sivuohjien kanssa ja kävin loppukäynneillä vähän kiipeilemässä mäkiä. Tamma oli aika energisen olonen ja liikku tosi kivasti. Se selän hankauma alkaa pikkuhiljaa paranemaan, joten selästäkin uskaltaa jo ilman satulaa mennä ihan kunnolla. Keskiviikkona en muuta ehtinyt tehdä, kun tuon Iitun liikuttaa ja tietty tallihommat tehdä.

Sunnuntaina mulla olikin sitten koko päivä vapaata, joten pyhitin sen täysin hepoille. Olin siis ahkera ja liikutin kaikki kolme heppaa. Ihan ensimmäisenä siivosin karsinat, lakaisin käytävän ja vaihdoin puhtaat vedet kuppeihin ja tein muut tallihommat. Tallihommien jälkeen menin Utulla n.40min koulua pellolla, se oli tosi jännittyny ja vähän turhan virtava, joten meni reilu puoli tuntia, että sain sen oikeesti rauhottumaan ja kuuntelemaan. Aika paljon tein siirtymisiä ja taivutteluja, että sain sen paremmin avuille. Heti kun sain molempiin suuntiin muutaman hyvän pätkän niin lopetin. Kovin hyvä maku ei jääny suuhun Utun jälkeen, mutta olin kuitenkin ihan tyytyväinen, että sain lopulta edes pari rentoa pätkää ravia.

Utun jälkeen mua ärsytti niin paljon, että seuraavaksi menin Vilin, sillä sen saa aina suht helposti ratsastettua edes "ihan kivaks", joten aattelin että se vähän piristäis. Se tosiaan oli kiva, eikä vaan ihan kiva vaan tosi kiva. Senkin kanssa tein aika paljon siirtymisiä käynti-ravi ja käynti-laukka. Aluks se oli aika vahva edestä mutta siirtymisillä se keveni huomattavasti ja aika nopeesti se jo alkokin itse kantaa itseään. Vasempaan suuntaan kaikki siirtymisen onnistu alusta alkaen aika kivasti ja kevyin avuin, mutta oikeaan kierrokseen jäin ite kiskomaan liikaa ohjasta. Käynti-ravi siirtymiset meni hyvin oikeallekkin, mutta ei hyvä luoja miten osasinkin säheltää sen laukan kanssa. Kun laukka ei onnistunu, ni tein ensin siirtymisiä laukan sisällä, kokosin ensin aika reilusti ja sen jälkeen annoin laukata pidempää laukkaa eteen, näin sain sen edestä vielä kevyemmäksi ja reagoimaan istuntaan nopeammin. Sen jälkeen eron huomasi selkeästi laukka-käynti siirtymisissä omassa ratsastuksessa, kun oikeesti istun sen hevosen siihen käyntiin, enkä jääny vaan vetämään vastaan. Sitten muistin taas loppuajan ratsastaa istunnalla, enkä kädellä ja kaikki meni aikalailla nappiin. Vilin kanssa menin kokonaisuudessaan myös n.40min ja voi kun tulinkin hyvälle tuulelle :)

Koska Vili sai mut niin hyvälle tuulelle, niin jaksoin mennä vielä Iitunkin ja nyt ratsastin siis kunnolla ekaa kertaa muutamaan viikkoon. Ollaan sen kanssa käyty käynnissä kävelemässä mäkiä ja muuten juoksuteltu, että ollaan saatu selkä paranemaan. Nyt kokeilin sitten että sanooko se mitään vaikka ravailee ja laukkaakin, ei sanonu. En menny kun 20 minuuttia koulua, pellolla jälleen, koska kenttä on kun luistinrata.. Ratsastin nyt alkuun vaan askellajit läpi, niin että sain sen pyöreeks ja liikkumaan reilusti takaa eteen. Iitu menikin yllättävän kivasti, vaikka taukoa on nyt kunnon ratsasteluista ollukkin. Se liikku alusta asti tosi rennosti ja kevyesti, joten en viittiny sitä sen kauempaa kiusata vaan lähdettiin vielä käymään maastossa. Maastossa käytiin kiipeilemässä taas mäkiä, mutta tälläkertaa joka askellajissa. Aiemmin se on ollu aika nihkeä maastossa  varsinkin alkumatkasta, mutta nyt se oli ihan intopinkeenä alusta asti. Ihana kun sitä pystyy taas ratsastamaan normaalisti, niin saadaan vihdoin ne lihankasvatustalkoot kunnolla alkmaan :D

Loppukäynneillä Vilin&Roosan kanssa keksiviikkona

Iitu portilla vastassa sunnuntaina. Karvapää <3

Tutu sunnuntaina pellolla

Maanantaiaamun fiilikset lenkiltä <3

Eläintarha

Oltiin taas Roosan kanssa eläinvahtina tallilla to-su, tosin itse kyllä pääsin paikalle vasta perjantaina, mutta kumminkin. Perjantaina ratsastettiin Vilillä ja Utulla pellolla ja kun vihdoin saatiin kuvaajakin mukaan, niin vaihdettiin hevosia puolessavälissä, että molemmat saa molemmista hepoista ratsastuskuvia. Juuri sopivasti alko satamaan luntakin, joten kuvat on ihanaa puuroa ja muistikortiltakin loppu tila kesken ratsastuksen, joten Utusta en montaa kuvaa saanut, mutta ei mahda mitään. Mitään kummallista ei tehty, lähinnä vaan ratsastettiin askellajit läpi ja Utukin pääsi laukkaamaan, kun oli pellolla enemmän tilaa. Ratsastuksen jälkeen hoidettiin hepat pois ja juoksutettiin vielä Iitu irtona kenällä, kun sillä ei vieläkään uskalla kunnolla ratsastaa, selän hankauman takia. Kun Iitu oli juoksutettu, niin heitettiin hepoille päiväheinät ja laitettiin iltatallia varten ruuat valmiiksi, muuta ei tarvinnu tehä, sillä Roosa oli jo aamulla hoitanu muut tallihommat.

Kun päästiin tallista niin käytiin ite syömässä ja käytettiin kaikki kuusi koiraa ulkona ja annettiin kissoille sapuskat. Sen jälkeen oli mukava istua koiran- ja kissanpennut sylissä sohvalla ja kattoa telkkaria. Koirista kuitenkin kolme on aika energisiä tapauksia, joten nähtiin parhaaks lähteä käyttämään niitä vähän lenkillä, jotta sais yöllä nukkua rauhassa. Otettiin riski ja päästettiin kaikki kolme irti pienellä mettätiellä, vaikka koirista vaan yks oli oikeesti tuttu meille. No kaikki kolme kuitenkin totteli oikein hyvin ja saatiin ne vielä kiinnikkin. Lenkin jälkeen jatkettiin riskien ottoa ja päätettiin lähteä klippaamaan Vili. Hah, meistä kumpikaan ei ollu aiemmin klipannu, joten alkuun pääseminen oli aika hankalaa, kun ei edes osattu päättää miten me se klipattais. Lopputuloksesta tuli kuitenkin ihan siisti, näin ensikertalaisen tekemäks ja nyt sillä on sellanen loimiklippaus. Kuvaa me ei siitä tajuttu ottaa, kun illalla oli jo niin pimeetä ettei ois saanu kunnollista ja lauantaina me unohdettiin koko kuva. Parturileikkien jälkeen loimitettiin Vili ja haettiin muutkin hepat jo sisälle syömään. Muuta me ei perjantaina tehtykkään.

Fanni

Vilin turkki parturoinnin jälkeen :D

Lauantaina herättiin puoli kaheksan ruokkimaan hepat, kun Roosan piti lähteä töihin. Jäin sitten yksin koko eläintarhan kanssa ja alotin siivoomalla karsinat ja ulkoiluttamalla koirat. Niiden jälkeen juoksutin Iitua sivuohjien kanssa reilu 20 minuuttia ja kokeilin päästääkö se edes selkään, vai onko se hankauma vielä liian kipeä. Pääsin selkään ihan hyvin, eikä se vaikuttanu kovin kipeelle, joten kävin vähän kiipeilemässä mäkiä sen kanssa ihan vaan käynnissä. Istuin melkein Iitun pyllyn päällä, etten vahingossakaan koske siihen hankaumaan. Sitten vaan loimitin sen ja heitin hepoille ulos vähän lisää heinää. Sisällä olikin taas täys ralli päällä, kun Fiinan mielestä kissojen jahtaaminen on maailman parasta! Käytin Fiinan ja Noan sitten taas pikku lenkillä ja sen jälkeen telkesin kissanpennut yhteen huoneeseen, ettei Fiina pääsis niihin käsiks, sen jälkeen olikin ihanan rauhallista ja nukuttiin sohvalla 1½tuntia hiljaa vierekkäin.

Noan ja Fiinan kanssa lenkillä

Iitu kiipeilyllä

Kun Roosa pääs töistä, niin lähettiin vielä ratsastamaan Vili ja Utu, eikä taaskaan jaksettu mitään kovin kummallita tehdä, mentiin vaan puolisen tuntia kentällä koulua ja sen jälkeen otettiinkin jo hevoset sisälle. Alunperin meijän piti päästä lähtemään sieltä jo lauantaina, joten laitettiin kaikki elukat omiin paikkoihinsa, siivotiin meijän jälet pakattiin ja lähdettiin kotiin, mutta olin kotona just tullu suihkusta, kun Roosa soittaa, että pitääkin mennä takasin, porukka tuleekin vasta huomenna.. No eikun takasin. Lauantai-iltana eikä kyllä sunnuntai aamunakaan tehty mitään enää. Hoidettiin vaan pakolliset hommat syötettiin ja ulkoilutettiin kaikki ja aamulla tultiin takasin kotiin. Käy kyllä ihan työstä noin suuren eläinmäärän hoitaminen :D Tällänen pikaselostus nyt kera miljoonan kuvan, mutta ei tapahtunu mitään ihmeellistä, joten en jaksa tän tarkemmin kirjottaa..

Vega

Fanni vauva

Fanni

Jami yllätti!

Tänään oli tarkoitus käydä ratsastamassa ensin Iitulla ja sen jälkeen Jamilla. Tallilla jossa Iitu asustelee on kenttä aivan kivikova ja muhkurainen, joten siihen ei tehnyt mieli mennä sitten yhtään. Tietkin on ihan peilijäässä eli ei sitten lähdetty maastoonkaan, ois varmaan jääty johonki mäkeen jumiin. Inhottavaa, kun teiden reunoilta on lumetkin sulanu, niin ei voi tienpientareellakaan ratsastaa, eikä ainakaan tällähetkellä ole peltojakaan ratsastuskäytössä. No taas yks vapaapäivä Iitulle lisää... Päädyttiin sitten vaan rapsuttelemaan heppoja ja jatkettiin matkaa Itätuvalle siinä toivossa, että kenttä ois vähän paremmassa kunnossa tai sais edes pellolla ratsastaa.

        Hain Jamin tarhasta ja laitoin valmiiks, se vaikutti aika kiukkuselta, kaikki ärsytti enemmän tai vähemmän. Aattelin jo siinä vaiheessa, että voi olla vaan parempi viedä koko heppa pois ja tulla paremmalla säällä uudestaan, mutta onneks kuitenkin ratsastin! Kentällä oli eilen ratsastettu ja sen kova päälikerros oli murtunut, joten siinä pysty ympyrän urassa menemään ihan hyvin. Taivuttelin aika kauan käynnissä ensin sisään ja ulos, mua ei huvittanu yhtään ratsastaa kunnolla ja tuulikin oli kamala. Ajattelin kuitenkin edes vähän kevennellä ravia eteen alas ja jumppailla taivutuksilla lihakset lämpimäks. Jami kuunteli pidätteitä ja istuntaa tänään jotenkin kummallisen hyvin, joten otin jalustimet pois ja istuin hetken vielä alhaalla ja sit tapahtu jotain tosi kummallista. Yleensä Jami vetää pidätteistä vähän hernettä nenään, eikä malta kuunnella niitä kovinkaan hyvin vaa jää ennemminkin vähän puskemaan jännittyneenä vastaan, sama reagtio tulee harjoitusravista, mutta tänään se ei tehny sitä. Se anto oikeesti ottaa ravia vähän kiinni, ilman että takajalat unohtuu talliin, selkä tippuu alas tai pää nousee pilviin. Kovin paljon se ei anna koota ilman että menee "paniikkiin", mutta tää oli eka kerta, kun se ylipäätään pysyy rentona samaan aikaan, kun jarruttaa. En tiedä miltä se meno näytti, mutta se oikeesti tuntu selkään tosi hyvälle ja olin ite ihan hämmentyny siitä fiiliksestä! Sen wow-fiiliksen jälkeen keventelin vaan loppuravit ja se hevonen oikeesti maltto ravata rauhallista ja isoa ravia eteenalas venyttäen, mitä hittoa sille on käyny? Aattelin ensin, että se johtuu pohjasta, et jossei se uskalla siinä liikkua yhtä vauhdikkaasti kun normaalisti, mutta jos se siitä johtuis niin tuskin se olis ainakaan hyvältä sillon tuntunu. Ehkä mä vaan oon ite oppinu ratsastamaan eritavalla, kun on menny muilla hevosilla välillä, tiedä sitä, mutta pirun hyvälle se tänään tuntu, onnistuminen!

Parhaista pätkistä ei videoo saatu, mutta alla nyt kuitenkin yks. Siinäkin se lopussa säikähtää tuulen mukaan lähtevää peltipurkkia, eikä ravin tahti ole maailman tasaisin :D

Videot

Sain vihdoin pari kännykkälaatuista videota mun ja Iitun kankikokeiluista. Videot on tosiaan kuvattu kännykällä ja vielä hevosen selästä, että koko kuva kääntyy välillä kivasti kuvaten tyhjää, mutta kyllä siitä oleellisen näkee. Iitulla on nyt mammalomailun jälkeen kovat lihaksenkasvatus talkoot päällä, mutta selän hankauma ja jäätyneet maat on ollu aikamoinen hidaste. Lumia siis odotellaan, että saadaan kentälle vähän pehmikettä ja päästään taas hankeen treenaamaan! Kovat pakkaset tilaukseen myös, ni päästään jäälle laukkailemaan :D Sinne asti täytyy tyytyä kiipeilemään mäkiä käynnissä, kun ei muutakaan pysty tekemään...

Kuulumisia.

Mitään kovin erikoista ei ole viimeaikoina tapahtunut, joten kirjoittaminenkin on jääny taas vähemmälle. Pari viikkoa sitten sato vettä yötäpäivää ja kenttäkin oli sen näkönen, joten hevoset lähinnä vain maastoili. Maastoilu tosin teki vain hyvää kaikille hevosille, tai sitten mun oma motivaatio kasvo hurjasti, sillä kaikki hepat on sen jälkeen tuntunu tosi hyville! 

Yhtenä päivänä maastossa Utulla ja Vilillä. Fina koira tosiaan lukittiin ennen maastoon lähtöä satulahuoneeseen ja myös tallin ovet laitettiin kiinni, mutta jotenkin se oli itsensä sieltä ulos taikonut. Tulipahan kunnon lenkki sillekkin :D

Vilin kanssa pääsin ihan uudelle levelille viimeviikolla, kun päästiin vihdoin menemään kunnolla koulua. Mitään siirtymisiä ja taivutuksia kummempaa en sen kanssa tehny, mutta silti jotain ihmeellistä tapahtu, sillä se hevonen ei oo koskaan aiemmin tuntunu niin kevyeltä ja herkältä. Vili valuu helposti etupainoiseksi ja jää hitaaksi pohkeelle, (me on nimetty se Vili-viiveeks, kaikki tapahtuu muutaman sekunnin viiveellä ja se on niin jokapäivästä sen kanssa) mutta viimeks sain sen jotenkin ihmeen nopeesti herkistymään istunnalle ja jalalle, että loppupeleissä taisin heittää ohjat lähes kokonaan pois, koska se fiilis oli vaan niin mahtava haha! Kyllä me oikeestikki niitä töitä tehtiin, eikä vaan jolkoteltu pitkin ohjin. Koin nimittäin aika suuren ahaa-elämyksen laukka-käynti-laukka siirtymisissä sen kanssa. Aiemmin en vaan yksinkertasesti oo saanu sitä koko heppaa koottua niin paljon, että niistä siirtymisistä tulis tasasia, vaan aina se on menny kilpaa kiskomiseks ja sit nätisti ravin kautta käyntiin pää pilvissä. Nyt ne kuitenkin onnistu jokaisela kerralla, niin että hevonen pysy oikeesti avuilla, tasasena ja rentona ja kaikenlisäks mullakin oli sellanen olo, et mä ratsastan enkä vaan matkusta. Ehkä mä vaan vihdoin ymmärsin, miten se hevonen toimii, on nimittäin niin erilainen aikasempiin hevosiin verrattuna.

Iitulla on tällähetkellä hankauma selässä ihan sää vieressä, niin että sillä ei voi ratsastaa. Huomattiin se viimeviikolla, kun oltiin lähdössä ratsastamaan, sillon se ei kumminkaan ollu ollenkaan pahan näköinen, pieni karvaton alue vain. Ratsastaessa se liikku ihan normaalisti, joten ajateltiin että se oli sen vaan kolauttanut johonkin esimerkiksi piehtaroidessaan. Kuitenkin kun tultiin takas talliin, ja saatiin kamat pois sen päältä, niin se sama hankauma oli huomattavasti pahemman näköinen, joten ilmeisesti se kuitenkin tulee satulasta. Seuraavana päivänä Iitu selkeesti aristi sen selkää siitä hankauman läheltä, joten jätettiin se suosiolla ratsastamatta. Toivotaan nyt että se parantuu äkkiä ja saadaan sille jostain sopiva satula.

Viikko sitten viikonloppuna olin pitkästä aikaa Pieksämäellä moikkaamassa Emmiä.
Käytiin Justiinalla ja Milalla maastossa.

Jamia en oo käyny nyt kovin usein liikuttamassa. Toissa viikolla kävin sillä keskiviikkona maastossa, torstaina juoksutin ja perjantaina menin koulua tosin aika huonolla menestyksellä, sillä kenttä oli täynnä vesilätäköitä ja niihinhän ei voi astua normaalisti vaan niihin kuuluu loikata tai sitten ne kierretään kaukaa. Niistä liikutuskerroista ei siis paljoa kerrottavaa ole. Viimeviikolla kävin vain kerran Jamin luona ja sillon se tuntu oikein kivalle. Senkin kanssa tein paljon siirtymisiä, sillä se on nyt keränny aika reilusti energiaa, kun ovat säiden takia siällä pidempää, joten se ei oikein malta keskittyä työntekoon, vaan häseltää omiaan. Siirtymisten avulla sain sen aika hyvin rentoutumaan ja rauhoittumaan, niin että se venytti ravia jo tosi hyvin eteen ja alas, kun sillä on välillä taipumusta vetää turpa ryntäisiin ja posottaa kuutta sataa alta pois. Kun siirtymiset toimi hyvin, niin se alko vähän kippaamaan liikaa vasemmalle ja puski vasenta jalkaa vasten, joten tein väliin muutaman askeleen mittaisia väistöjä. Sen jälkeen Jami tuntu tosi kivalle, joten ravailtiin vaan rennosti pärskien ympäri kenttää tehden välillä vähän kootumpaa ravia ja välillä taas reippaammin eteen.

Jamin suu vaahtoaa välillä niin paljon, että sen ryntäätkin on ihan vaahdossa :D

Esteitä ja kanki kokeilua

Tiistaina lähdettiin Roosan kanssa Itätuvan kentälle hyppäämään Iitulla ja Utulla. Mitään kovin ihmeellistä ei tehnty, kun Iitu on vasta palannu mammalomalta ja Utu on niin nuori, joten hypättiin vaan yhtä kahden askeleen sarjaa ja kahta peruspystyä. Iitu innostui hyppäämisestä oikein kivasti ja tuntu tosi hyvälle hypätä. Imi sopivasti itse esteelle, mutta oli kuitenkin herkkä ja kevyt ratsastaa. Lopuksi nostettiin esteet n.80 korkeuteen ja tultiin pieni rata sillä korkeudella. Iitu tuntui kokoajan tosi hyvälle, vaikka huomasikin loppuakohden, että kunto alkaa loppua, intoa ois kuitenkin ollu vielä vaikka kuinka. 

     Utulla oli taas joku teiniäitiangsti päällä ja se ei näyttänyt minkäänlaista kiinnostusta esteitä kohtaan. Pienemmät ristikot ja pystyt se kumosi ihan totaalsesti. Se kuitenkin hyppäs ihan hyvin, kun nostettiin esteitä vähän isommiks ja laitettiin yhden alle renkaita pelokkeeks. Se oli kokoajan kuitenkin vähän haluton liikkumaan, joten jätettiin sillä hyppääminen muutamaan onnistuneeseen pomppuun ja mentiin sitten enimmäkseen sileällä, jossa se toimi ihan kivasti. Lopuksi vaihdettiin hevosia, jotta Roosakin pääs hyppäämään kunnolla Iitulla ja minä menin sen aikaa Utulla koulua.

        Sittenkun Roosa sai hypätä muutaman isomman pompun, niin lähdettiin kävelemään takaisin kotitallille, jonne matkaa on noin 2km. Tallilla hoidettiin tammat pois ja lähdettiin vielä Vilin kanssa tandemilla maastoon. Vili on kyllä ihan huippu tyyppi! Sillä ei oo koskaan mihinkään kiire ja sen liikkeet on niin tasaiset istua, että hädintuskin tuntee, kun se ravaa. Se ei kuitenkaan tasaisuudestaan ja rauhallisuudestaan huolimatta ole mikään laiska, eikä se anna mitään ilmaiseksi.

Keskiviikkona sitten kokeiltiin molemmat ensimmäistä kertaa kankia! Minä menin ensin Iitulla ja Roosa Vilillä, vaihdettiin sitten puolessavälissä. Iitun kanssa huomasi kyllä selkeän eroon kangen ja normaalin kolmipalan välillä, vaikka en itse kankiohjaauskaltanut edes kunnolla käyttää. Iitu oli kuitenkin paljon herkempi, ryhdikkäämpi ja lennokkaampi. Iitulle on hankalaa siirtyä laukasta raviin rauhallisesti, kun se tykkää ennemminkin posottaa sellasta kunnon kiitoravia... Laukasta käyntiin se kyllä siirtyy ihan hyvin. Kangilla kuitenkin sai laukka-ravi siirtymisetkin sujumaan paljon tasaisemmin. Iitu on muutenkin alkanu nyt viimepäivinä liikkumaan paljon paremmin. Heti mammaloman jälkeen se oli oikeesti laiska, mutta nyt sitä saa jo jarrutella, kun tammalla ois vähän liikaakin menohaluja. Ihan hyvä niin, ite ainakin tykkään enemmän ratsastaa hevosta jota saa ennemminkin vähän jarruttaa, kun että tarttis kokoajan pyytää eteen, sillä jään niin helposti puristamaan jalalla liikaa, eikä heppa enää reagoi koko jalkaan..

        Vilillä ei mun mielestä ollut niin suurta eroa ratsastettavuudessa, mutta sekin liikkui vähän lennokkaammin ja ryhdikkäämmin. Samoin peruutukset onnistuu kankien kanssa paremmin, sillä se ei  peruuta normaalilla kolmipalalla ei sitten millään. Oli oikein kiva kokeilla kankia tälläsillä hepoilla, jotka niihin on jo ennestään tottunu. Varmasti silloin tällöin jatkossakin ratsastetaan kangilla, mutta en minä ainakaan halua niitä joka kerta käyttää.

Kuvia ei saatu kummastakaan kerrasta, mikä on harmi, sillä kerrankin tehtiin jotain "normaalista" kouluntuuppaamisesta poikkeavaa. Mutta ehkä sitten ens kerralla! Ja mulla on nyt syysloma, joten jos me joku päivä ehditään kuvaamaan oikein kunnolla.