Tänään oli tarkoitus käydä ratsastamassa ensin Iitulla ja sen jälkeen Jamilla. Tallilla jossa Iitu asustelee on kenttä aivan kivikova ja muhkurainen, joten siihen ei tehnyt mieli mennä sitten yhtään. Tietkin on ihan peilijäässä eli ei sitten lähdetty maastoonkaan, ois varmaan jääty johonki mäkeen jumiin. Inhottavaa, kun teiden reunoilta on lumetkin sulanu, niin ei voi tienpientareellakaan ratsastaa, eikä ainakaan tällähetkellä ole peltojakaan ratsastuskäytössä. No taas yks vapaapäivä Iitulle lisää... Päädyttiin sitten vaan rapsuttelemaan heppoja ja jatkettiin matkaa Itätuvalle siinä toivossa, että kenttä ois vähän paremmassa kunnossa tai sais edes pellolla ratsastaa.
Hain Jamin tarhasta ja laitoin valmiiks, se vaikutti aika kiukkuselta, kaikki ärsytti enemmän tai vähemmän. Aattelin jo siinä vaiheessa, että voi olla vaan parempi viedä koko heppa pois ja tulla paremmalla säällä uudestaan, mutta onneks kuitenkin ratsastin! Kentällä oli eilen ratsastettu ja sen kova päälikerros oli murtunut, joten siinä pysty ympyrän urassa menemään ihan hyvin. Taivuttelin aika kauan käynnissä ensin sisään ja ulos, mua ei huvittanu yhtään ratsastaa kunnolla ja tuulikin oli kamala. Ajattelin kuitenkin edes vähän kevennellä ravia eteen alas ja jumppailla taivutuksilla lihakset lämpimäks. Jami kuunteli pidätteitä ja istuntaa tänään jotenkin kummallisen hyvin, joten otin jalustimet pois ja istuin hetken vielä alhaalla ja sit tapahtu jotain tosi kummallista. Yleensä Jami vetää pidätteistä vähän hernettä nenään, eikä malta kuunnella niitä kovinkaan hyvin vaa jää ennemminkin vähän puskemaan jännittyneenä vastaan, sama reagtio tulee harjoitusravista, mutta tänään se ei tehny sitä. Se anto oikeesti ottaa ravia vähän kiinni, ilman että takajalat unohtuu talliin, selkä tippuu alas tai pää nousee pilviin. Kovin paljon se ei anna koota ilman että menee "paniikkiin", mutta tää oli eka kerta, kun se ylipäätään pysyy rentona samaan aikaan, kun jarruttaa. En tiedä miltä se meno näytti, mutta se oikeesti tuntu selkään tosi hyvälle ja olin ite ihan hämmentyny siitä fiiliksestä! Sen wow-fiiliksen jälkeen keventelin vaan loppuravit ja se hevonen oikeesti maltto ravata rauhallista ja isoa ravia eteenalas venyttäen, mitä hittoa sille on käyny? Aattelin ensin, että se johtuu pohjasta, et jossei se uskalla siinä liikkua yhtä vauhdikkaasti kun normaalisti, mutta jos se siitä johtuis niin tuskin se olis ainakaan hyvältä sillon tuntunu. Ehkä mä vaan oon ite oppinu ratsastamaan eritavalla, kun on menny muilla hevosilla välillä, tiedä sitä, mutta pirun hyvälle se tänään tuntu, onnistuminen!
Parhaista pätkistä ei videoo saatu, mutta alla nyt kuitenkin yks. Siinäkin se lopussa säikähtää tuulen mukaan lähtevää peltipurkkia, eikä ravin tahti ole maailman tasaisin :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti