Kouluilua

Eilen menin Ransulla reilu tunnin verran koulua ja oli kyllä alkuun taas aika suuria ongelmia kontrollin kanssa. Aluksi tehtiin puoli tuntia pelkkiä seis-käynti-ravi-käynti-seis siirtymisiä, jotta olisin saanut raviin hieman rentoutta ja lisää pituutta, mutta turhaan. Siirryttiin laukkaan ja annoinkin aluksi laukata reippaasti eteen hieman pidemmässä muodossa, jonka jälkeen käveltiin hetki ja aloitettiin alusta. Väli käyntien jälkeen onnistui jo hieman paremmin, mutta edelleen oli kyllä turhan paljon energiaa ja turhan vähän keskittymistä. Pistin muutaman puomin kentälle, jotta Ransu joutuisi oikeasti miettimään minne jalkansa laittaa. Tämä auttoi huomattavasti ja raviaskel piteni ja sain muutenkin tamman paljon paremmin kontrolliin. Loppuraveilla pystyi jo oikeasti antamaan enemmän tilaa edestä, ilman että pää nousee taivaisiin ja hevonen häviää alta.  Kokeillaan nyt Ransulle kauratonta ruokintaa, jos se vähän hillitsisi neidin menohaluja.

Maise pääsi tänään taas näyttämään kouluhevostaitonsa kameran eteen. Ratsastin noin puoli tuntia ympyrällä vain siirtymisiä ja asetteluja sekä pieniä pätkiä väistöjä. Ravissa Maise malttaa jo hyvin kuunnella ohjeet loppuun asti, ja pyrkii tekemään parhaansa, ilman että tahti kiihtyy tai että koko heppa jännittyy. Kokeiltiin tänään myös ravipuomeja ja nekin onnistui kuin vettä vaan. Maise käyttää takajalkojaan muutenkin niin hyvin, että puomit ei tuottanut ongelmaa vaikka niille joutuikin vähän pidentämään askelta. Laukassa otettiin pari nostoa molempiin suuntiin ja nekin onnistui hyvin molempiin suuntiin. Laukan jälkeen Maise alkoi vähän kuumua ja tasaisen ravitahdin löytäminen olikin hankalaa loppuravissa. Kyllä se sieltä kuitenkin tuli, kun sai naisen rauhoittumaan.

Huomenna maastoilemaan ja keskiviikkona juoksutusta, jotta Maise saa miettiä, mitä onkaan kentällä viime päivinä oppinut (: Ja loppuviikosta Neiti palautetaankin takaisin Pieksämäelle.

KAUNIS tukkajumala etsii uutta kotia!

Maise on ollu myynnissä jo jonkin aikaa, tästä nyt siis huippu harrasteheppa jollekkin! Maise lähtee takaisin omistajalleen tämän kuun lopussa, joten ajattelin nyt kertoa mitä kaikkea olemme saaneet aikaa tämän kesän aikana ja mistä joku muu saa jatkaa.

Kaunein!

 

Upper Delves Maisie "Maise"
Shire tamma
s. 2006
sk. n.180

Maise on SUPERkiltti ja rauhallinen käsitellä tilanteessa kuin tilanteessa. Ei hötkyile lapsista, koirista, autoista, traktoreista, mopoista...ei mistään!
Maise on herkkä, kevyt ja reipas ratsastaa niin kentällä, kuin maastossakin. Kentällä on tällähetkellä hallussa perusasiat; siirtymiset, asetukset, taivutukset ja laukannostot, tosin oikean laukannosto tuottaa vielä hetkittäin ongelmaa, mutta kerta kerralla parempi, väistöjä myös aloitettu. Maise on herkkä istunnalle ja äänelle, joten siirtymiset on helppo tehdä hyvin pienillä avuilla.
Maastoiltu on paljon yksin sekä porukassa ja neiti toimii oikein mallikkaasti oli selässä vauva tai vaari. Kahlaamassakin on käyty, joten veteen meno ei ole ongelma.

Maisea on juoksutettu paljon sekä liinassa että ohjasajaen ja vikellystäkin on kokeiltu. Toimii hyvin juoksuttaessa ja muutenkin maastakäsin työskennellessä. Ratsastettu myös paljon ilman satulaa, kivat liikkeet istua, joten pysyy hyvin kyydissä ilma penkkiäkin.

Olen yrittänyt käyttää selässä mahdollisimman erilaisia ratsastajia, jotta heppa tottuu kaikenlaisiin ihmisiin. Selässä on ollut niin pieniä lapsia, miehiä kuin tätiratsastajiakin ihan aloittelijoista kokeneisiin ratsastajiin. On ratsastettu myös tandemilla.

M on myös hyvä vuolla, lastata ja kuljettaa. Ei mitään pahaa sanottavaa!

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10151053686753370&set=oa.511276055555881&type=1&relevant_count=1&ref=nf

puh: 040-8367926

Maisen kuulumiset

On jäänyt kirjoittelu vähän vähemmälle, lähinnä kuvaaja pulan takia, eikä nyt mitään kovin ihmeellistä ja kirjoittamisen arvoista ole tapahtunutkaan.

Maisen kanssa ollaan viime päivinä kuitenkin hiottu koulukiemuroita tai lähinnä siirtymisiä ja taivuttelua. Neiti on alkanut toimia jo oikein kivasti, liikkuu hyvin omalla moottorilla eteen ja hetkittäin hakeutuu jo pyöreälle kaulalle. Siirtymiset alkaa olla jo surer hyviä, reagoi pieniin apuihin hyvin sekä nopeasti ja laukannostotkin alkaa jo sujua melko mallikkaasti. Tänään sain kuvaajankin tallille, joten kertokoot kuvat lopun!

<3

Maise

Kovin suurta muutosta ei ole näin ulkoisesti tapahtunut, mutta ratsastettavuudeltaan ja käytökseltään Maise on nyt kuin eri hevonen. On se kuitenkin vähän lihasta ja mahaa kasvattanut (:

Kisoista

Eilen soi herätyskello jo kuudelta, mutten millään olisi jaksanut nousta. Herättyäni kuitenkin laitoin kamat kasaan ja lähdin Terhin kanssa hakemaan toista koppia. Kun koppi oli haettu mentiin tallille laittamaan hevoset kuntoon ja pakkaamaan autot. Oltiin aikataulusta vähän jäljessä, joten toivottiin että hevoset menee nätisti koppiin, ettei myöhästytä kisoista.  Yllätykseksi kaikki kolme heppaa kävelikin melkein suoraan traileriin ja matka kohti kisapaikkaa alkoi melkein aikataulun mukaan.

Perillä käytiin ensin ilmoittautumassa ja sen jälkeen otettiin hepat ulos ja laitettiin niille varusteet päälle. Tiina ja Henna ratsastivat ennen minua, joten kuvasin heidän radat ja olin ponivahtina, kunnes oma vuoroni tuli nousta selkään.

Veryttelyssä Liina tuntui todella hyvältä heti kun alku jännitys katosi. Ajattelin, että hyvä tavoite olisi saada päälle 60%, mutta sijoitusta en uskaltanut edes ajatella, kun katselin niitä hienoja puoliverisiä, jotka olivat veryttelyssä samaan aikaan. Liinalla on tapana jännittää vieraita paikkoja, joten jouduin todella tekemään töitä istunnan kanssa, että sain ponin pysymään rauhallisena. Vatsalihakset huuti hoosiannaa, mutta Liina oli ihan super!

Olen hyvin itsekriittinen ihminen. Kisoista jää aina se ihan kiva- fiilis, koskaan ei ole radan jälkeen ole ollut voittaja olo. Eikä ollut tälläkään kertaa. Liina jännittyi radalle mentäessä huomattavasti ja puski vasenta pohjetta vastaan. Kokonaisuudessa ohjelma meni kuitenkin suht tasaisesti ja hyvin. Ainoa mikä jäi pahasti harmittamaan oli keskikäynti, mikä muistutti enemmänkin kiireistä matoa. Jälkeenpäin videolta katsottuna ohjelma kuitenkin meni suht hyvin ja tasaisesti, vaikkakin vähän jännittyneesti. Silti jäi itselleni taas se tunne että siinä ja siinä ja siinä olisi voinut mennä paremminkin.

 

 

Lähdin sitten kävelemäään loppukäyntejä ja olin jo valmiina purkamaan Liinan pois ja lastaamaan kotimatkaa varten, kunnes kuulutettiin "Tuloksia: Laura Hokkanen ja Vinskiliina 67.80%" Jäin ihan monttu auki tuijottamaan Emmiä ja ensimmäisenä ajattelin, että ei se nyt niin hyvin mennyt, että tässä on täytynyt käydä jokin erehdys. Odoteltiin kuitenkin luokka loppuun mahdollisen sijoittumisen takia. Kun luokka sitten ratsastettiin loppuun kuulutettiin sijoittuneet palkintojen jakoon ja Kyllä, meidän nimet kuulutettiin ensimmäisenä. Hullua, että todella pärjättiin näin hyvin niitä hienoja kilpahevosia vastaan, puolentoista vuoden kisatauon jälkeen.

Aikaisemmin pöytäkirjassa on lähes aina ollut maininta Liinan epätasaisesta tahdista ja jännittyneestä hevosesta minun levottomasta kädestä. Nyt kommentteina oli "Hyvä tahdikas ravi", "HYVÄ! Hevonen rehellisesti avuilla. Ratsastuksesi on huoliteltua ja laadukasta." Nyt sain istunnasta ja apujenkäytöstäkin entisen kutosen sijaan seiskan! Ollaan me siis jotain opittu ja onneksi oli kiva tuomari, mikä tykkäsi kylmäverisistä ;)

Heppa täyteinen viikko

Keskiviikkona menin tallille ratsastamaan Maisella ja Ransulla. Maisen kanssa kävin vain noin tunnin mittaisella köpöttely maastolenkillä. Ransun kanssa tuuppailtiin koulua kentällä oikein kunnolla. Lähinnä vain perusjuttuja; asettelua, taivuttelua ja rentouden hakemista. Kun Ransu malttoi rauhottua ja rentoutua niin tehtiin ravissa avoja ja käynnissä pieniä pätkiä väistöjä. Lopuksi lähdettiin vielä hetkeksi maastoon.

Kun olin saanut Ransun hoidettua pois lähdinkin suoraan Pieksämäelle ystäväni Emmin ja hänen hevostesa luo. Illalla ratsastin Emmin suomenhevosella Justiinalla, joka oli minulle oikein positiivinen yllätys. Kiva liikkeinen ja nopea oppimaan, oikein potentiaalinen ratsun alku, ehkä siitä tuleekin kouluheppa eikä ravuri ;)

Nukkumaan mennessä ei kummallakaan meinannut uni tulla, joten nukahdettiin joskus neljän ja viiden välillä. Aamulla kahdeksalta Emmin sisko tuli yövuorosta ja tietysti me molemmat herättiin eikä saatu enää uudestaan unta. Lähdettiin sitten pirteänä liikuttamaan hevosia kolmen tunnin yöunien jälkeen :D

Juoksutettiin Emmin molemmat hevoset eli Justiina ja Pave ensin ympyrällä ja lopuski irtona. Otettiin loppuun vielä söpöilykuvia molemmista ja käytiin hevosten kanssa vattupuskassa syömässä aamupalaa.

Pieksämäeltä lähdinkin sitten takaisin Itätuvalle, mutta tälläkertaa Liinan ja Prinsessan luokse. Liinalla menin noin 40 minuuttia koulua, pääasiassa huomisten kisojen kouluohjelman asioita hioen. Poni oli ihan superhyvä! Rento, herkkä ja kevyt avuille. Toivotaan että kisoissa on yhtä hyvä.

Pikku Prinsessan juoksutin liinassa ja sekin oli oikein hieno. Ehkä paras heppa ikinä juoksuttaessa.



Prinsessa 2010

Latukin on alkanut pikkuhiljaa palailla kevyeeseen liikutukseen ja on ainakin toistaiseksi ollut puhdas liikkeestä, vaikkakin kovin jäykkä, mutta luultavasti vain lihakset jumissa pitkän loman jäljiltä.

Lisää kuvateksti

Ja pakko vielä hehkuttaa, että Maise nosti tänään MOLEMPIIN suuntiin laukat kentällä! JES, pikkuhiljaa alkaa se oikeakin suunta toimimaan.

Unelmista

Ajattelin nyt hieman pohdiskella menneitä ja omia tulevaisuuden suunnitelmia, tai lähinnä unelmia ja haaveita.

Vokote "Köntsä" ja minä 2007

Heti ensimmäisen ratsastustunnin jälkeen olin sitä mieltä, että minä haluan oman hevosen. Silloin ne omaheppa haaveet oli sillä tasolla, että joku kiva ja söpö rapsuttelu heppa, jolla voisi käydä laukkailemassa metsäteillä olisi se unelmien täyttymys. Kokemusta kuitenkin tarvittiin hurjasti lisää. Ja sitä hankittiin ratsastaen, ajaen ja hoitaen. Saatoin hyvin viettää aikaa tallilla tunteja vain harjaillen heppoja ja katsellen niiden laiduntamista. Parin vuoden ratsastelun jälkeen olin jo päässyt muutamiin kisoihin ja valmennuksiin Liinan kanssa, joten se oma unelmaheppa muuttui osaavaksi suomenhevoseksi, jolla olisi päässyt kisaamaan pieniä seuraluokkia. Omaa hevosta ei vanhempani luojan kiitos minulle ostaneet, mutta innostuin kuitenkin Liinan kanssa kisaamisesta ja valmentautumisesta niin, että kehityimme molemmat hurjaa vauhtia. Viihdyin tallilla päivä päivältä pidempää ja aloin vuokrata useampaa hevosta yhtäaikaa. Jokainen opetti minulle jotain uutta. Sitten tuli kevät ja Latu, joka oli silloin juuri raviuran lopettanut täysin raaka ratsu, jota ratsastelin silloin tällöin Annikan apuna. Jälkeen päin ajateltuna varmaankin juuri Latu sai minut innostumaan remontti hevosista ja sille tielle olen jäänyt.

Latun eka este

mun ekat estekisat

Olin vielä vuosi sitten sitä mieltä, että haluan valmiin kilpahevosen, jolla pääsen todella kehittymään ja kilpailemaan kunnolla. Sainkin kesälle 2011 ylläpitoon SM tason kilpaponin nimeltä Sjors tutummin Juuso. Juuso oli ja on edelleen aivan huippu ope. Sain Juuson kanssa vietetystä kesästä todella paljon irti ja opin taas ratsastamaan täysin erilaista hevosta, kun mihin olin aiemmin tottunut. Olin koko kesän saanut ratsastaa valmiilla hevosella, mikä oli ihan mahtavaa, mutta silti jäi sellainen fiilis, että ei ehkä sittenkään. Matkan varrella on ollut paljon raakoja hevosia joiden kanssa ollaan opeteltu yhdessä, näistä hyviä esimerkkejä on Tuuli, Latu, Ransu ja Maise. Joka syksy olen sanonut etten halua enää ikinä remontti heppaa, mutta silti joka kevät jostain sellaisen itselleni hankin. Tämänhetkinen omaheppa unelma olisikin hyväliikkeinen nuori ratsu, josta voisin tehdä juuri omanlaisen. Saisin nähdä kuinka pitkälle taitoni tällähetkellä riittää ja kun ne loppuvat me opettelisimme yhdessä lisää. Ehkä joku päivä sitten omistaisin juuri omanlaisen kilpahevosen, jonka kanssa voisin täyttää unelmani.

Tuuli

Juuso <3

En pidä itseäni varsin taitavana ratsastajana, mutta omana vahvuutena kuitenkin pidän sitä, kuinka monenlaisista hevosista minulla on kokemusta. Jokainen hevonen on erilainen ja jokainen toimii eritavalla. Jokainen hevonen jonka selässä olen käynyt tai jonka kanssa olen muuten touhunnut on opettanut minulle jotain, kaikesta saa jotain irti kun oikein yrittää.

Alfa

Saa nähdä kuinka moneen kertaan haaveet vielä kerkeää muuttua vai muuttuvatko ollenkaan. Aika näyttää olenko ikuinen harrastelija ja tuleva tätiratsastaja vai täyttyykö unelmani vielä joku päivä.

Voihan rähmäsilmä !

Se pahuksen silmätulehdus on iskenyt jälleen. Tälläkertaa Maiseen. Mutta ei hätää, puhdistutipat ja maailman suurin kärpäshuppu pelasaa!

Pussipää iltapalalla (:

Hevosen selässä jälleen

Olen nyt pitänyt kisojen jälkeen ratsastustaukoa selkäni takia ja tänään kävin taas kokeilmassa miten se kestää. Ratsastaessa ei ollut ongelmaa, mutta nyt illalla kipu on selkeästi pahempi. En vain millään malttaisi olla pois hevosen selästä...

Mutta itse asiaan. Tallilla oli eräs pariskunta, jotka ovat täysin rakastuneita Maiseen ja puhuvat jo vakavsti sen ostamistakin. He sitten harjailivat ja rapsuttelivat tammaa oikein pitkän kaavan mukaan, jonka jälkeen he molemmat kävivät pikaisesti Maisen selässäkin. Siinä olisi kyllä Maiselle oikein unelma perhe ja koti, ovat niin mukavia ihmisiä ja kovasti kiinnostuneita. Sovittiin sitten että huomenna he tulevat touhuilemaan Maisen kanssa maastakäsinkin. Saa nähdä nouseeko hevoskuume entisestään.

Menin kuitenkin itse vielä selkään. Ensin mentiin kentällä noin 20 minuuttia taas samoja juttuja kuin aiemminkin, eli siirtymisiä ja taivuttelua. Oikea puoli on edelleen huomattavasti hankalampi, vaikka se on kyllä parantunut huomattavasti juoksutuksen avulla, niin hommaa on vielä paljon. Kunhan saan selkäni taas kuntoon, niin aloitetaan oikein teho treeni kentälläkin. Jokatapauksessa heti kun saatiin oikeakin kylki antamaan periksi, niin kiitin ja lopetin kouluheppaleikit tältä päivältä.

Lähdettiin vielä käymään maastossa, joka sisälsi pitkiä suoria, jyrkkiä mäkiä, metsässä rämpimistä ja epätasaisella tiellä köpöttelyä. Monipuolinen peppujumppa-tasapaino-kunto-treeni siis. Tämä oli pisin maasto mitä ollaan ilman kaverin vetoapua tehty ja se meni oikein loistavasti! Maise jaksoi jo laukata isonkin ylämäen, ravata pitkän pätkän omalla moottorilla ja pysyi hyvin pystyssä epätasaisessa maastossakin.

Päivän touhuilujen jälkeen Maise sai kunnon pesun ja rasvauksen, sekä kasan leipää. Neiti oli selkeästi väsynyt, mutta onnellinen (:

Pesun raikas aurinkorasvaturpa :D

Ransu on ollut nyt muutaman päivän opettelemassa, kuinka muiden ratsastettavana kuuluu toimia. Sekun on aikalailla yhden ihmisen hevonen, mutta alku kankeuksien jälkeen on kuulema toiminut oikein kivasti.
Huomenna pääsenkin taas itse sen selkään.



Tiina&Ransu



Henna&Ransu

Tänään saatiin vielä sellainen päähänpisto, että lähdetään 11.8. koulukisoihin kolmen hevosen voimin. Liina,Prinsessa&Henna, Tepsu&Tiina sekä Liina&Minä. Viimehetken treenit päälle siis. Paljon ei viikossa ehdi tehdä, mutta jos nyt edes radat opettelisi kisoihin mennessä ;)

Kisoissa

Oltiin siis Tepsun kanssa estekisoissa tiistaina 31.7 ja hypättiin luokka 70cm.

Verkka oli maneesissa, jossa oli todella tukahduttavan kuuma ja huono ilma. Tepsu ei todella ollut verkassa parhaimmillaan, valui etupainoiseksi ja oli muutenkin hidas reagoimaan. Käytiin hetki kävelemässä ulkona, sillä siellä oli huomattavasti viileämpi ilma ja mentiin sitten takaisin maneesiin ja aloitettiin verkka tyäsin alusta. Nyt onnistui jo huomattavasti paremmin. Tehtiin paljon nopeita siirtyimisiä ja sain kuin sainkin Tepsun nousemaan hieman ylemmäs edestä ja reagoimaan huomattavasti nopeammin pohkeelle ja istunnalle. Otin molempiin suuntiin vain yhdet verkkahypyt, sillä saatiin niin hyvät lähestymiset ja pyöreät hypyt tehtyä, että oli viisaampaa jättää verkkaaminen siihen, kun yhteistyö saatiin vihdoin toimimaan.

Radalla ensimmäinen linja meni super hyvin samoin toisen linjan ensimmäinen este. Sitten radan neljännelle esteelle eli muurille paistoi aurinko suoraan esteen takaa, joka aiheutti Tepsulle hieman hämmennystä, jonka takia kyseiselle esteelle tuli todella huono hyppy. Siinä viheessa tapahtui TAAS se minun oma moka, eli en itse pääse ajatuksen kanssa enää seuraavalle esteelle, vaan jään vain matkustamaan ja unohdan ratsastaa, heitän niin sanotusti hanskat tiskiin. Neljänneltä esteeltä viidennelle oli todella tiukka tie, joten oma matkusteluni kostautui ja viides este putosi. Pudotuksen jälkeen tsemppasin taas itse ja perusradan loppu sujuikin ihan mallikkaasti.



Vähän jäi harmittamaan omat mokani, muuten oli niin tasainen ja siisti rata. No ehkä me jo ensikerralla päästään virheittä maaliin asti!