kuulumiset kuvina

Nyt en oo viikkoon hirveesti heppojen kanssa touhunnu, lukuun ottamatta paria kertaa, kun oon Lakun käyny juoksuttamassa. Lähinnä oon ollu viikot töissä ja viikonlopun kavereiden kanssa. Nyt kuitenkin tyhjennän kännykän kuvista ja laitan tähän mun viime viikon tapahtumia kuvina.

Yötönyö ja ihana auringonlasku!

Syviksessä kattomassa Jartsaa ;)

Auringossa +35 ja vesikin oli +26! KESÄ<3

Jimi

Ponit on pop

Ei oo kauheesti ollu kirjotus intoa, kun uusia kuvia ei ole, mutta tässä jotain kännykkäkuvia viimeviikolta ja uusien asukkaisen esitellyt :)

Fanny tuli Itätuvalle hoitoon samana päivänä, kun Prinssi syntyi. Se on 14-vuotias shetlanninponi tamma ja toimii lähinnä kärryttely ponina ja ratsuna pienimmille.

2010

Sitten uusivanha tuttavuus Usvasuon Aurora eli Alli. Alli on 2006 syntynyt, n.85cm korkea minishetlanninponi. Alli tuli Itätuvan tallille kesälaitumelle ja pääosin ilmeisesti lomaileekin ja tekee silloin tällöin hommia kärryjen edessä. Alli on ollut aikaisemminkin Itätuvalla, mutta muutti omistajansa siskon talliin. 

Hah, etsi Prinssi-vauva :)

Sitten vielä Laku juoksutuksessa. Vähän se on vielä jännittynyt ja tykkää ennemminnkin kyyläillä tyttöjä laitumella, kun keskittyä itse työn tekoon, mutta ehkä se siitä rentoutuu ajan kanssa :)

Tällä viikolla Laku on liikkunut näin:
Ma: juoksutus
Ti: ratsastus 20min käyntiä, hakien tasaista tahtia, sekä eteen alas rentoutumista.
Ke: Vapaa
To: juoksutus
Loppuviikosta sillä todennäköisesti on juhannusvapaata ja ajohommia :)

Hurmuriprinssi

Liinan vauvan virallinen nimi on nyt sitten Hurmuriprinssi ja tässä moinen kuvaoksennus kyseisestä maailman suloisimmasta varsasta!

Pieniä ja isoja kavioita

Taas huomasin sen, että en osaa olla ilman hevosia. Ajattelin Ransun lähdön jälkeen, että pidän ihan suosiolla parin viikon heppaloman, enkä käy tallilla ollenkaan. No toisin kävi.. Hah, lupasin joskus itselleni, etten enää "sekaannu" poneihin, sillä olen niille jo sen verran pitkä, että ratsastaminen on epämiellyttävää. Nyt kuitenkin kun hevosettomana olen, niin en voinut vastustaa kiusausta ja lupauduin liikuttamaan Itätuvan pientäsuurta Liinan ensimmäistä varsaa Laku ori-poikaa. Säkää sillä on vain n.135 ja ikääkin vasta kolme, mutta lähinnä maastakäsin sen kanssa touhuilenkin juoksutan, ajan ja uitan sekä joskus tosi lyhyesti käväsen selässäkin, mutta harvemmin. 

Nyt olen juoksuttanut Lakun kahdesti, ajanut kerran ja uittanut kerran. Se on toiminu hyvin ja ollu töitä tehdessä aika lunki ja rauhallinen, tehny hommat ihan nöyrästi niinku on pyydetty, mutta eri asia on sitten tää paikallaan seisominen hoitaessa. Luoja se osaa olla pentu. Pitää ihan tosissaan komentaa, että uskoo ja jos naisia on näkökentässä, nii ai että, kun on ihana huutaa ku syötävä ja polkee jalkaa. No ehkä se siitä aikuistuu ja fiksuuntuu kun liikuttaa säännöllisesti, sekun on nyt ollu muutaman viikon kevyemmällä käytöllä, niin on keränny vähän virtaa..

Menin myös viimeviikolla kaverini ex-ravurilla, josta ollaan parhaillaan kouluttamalla oivaa harrasteratsua. Odotuksia mulla ei Jamia kohtaan oikein ollu, mutta täytyy kyllä sanoa, että se yllätti mut positiivisesti. Tosi kiva ravinen ja miellyttämisen haluinen hevonen. Alku jännityksen jälkeen pyöristy jo ravissakin kivasti vasempaan suuntaan. Oikeaan on vielä selvästi tosi vino, mutta kaikki ajallaan. Kyllä siitäkin hieno tulee. En tiedä miten Jamia ratsastelen, mutta varmaankin sillon tällön, kun sen omistaja liikutusapua tarvitsee.

Olin viikonlopun Emmin luona Pieksämäellä ja saatiinkin sitten yks ilta päähän, että ratsastetaan 187cm korkealla Shire ori Carucciolla. No vartti sen idean jälkeen olinkin jo selässä ja tämänkin heppanen oikeestaan yllätti mut. Oli tosi ihanan joustava ja iso ravi ja muutenkin yllättävän näppärän olone hevonen, noin isoks. Hah, vitsailtiin jo, etä jos se ei mee kaupaks, nii se on varmaan mulla ylläpidossa kohta :D Ei siinä, siitä kyllä varmasti tulis super hieno, mut ehkä mä ainaki nyt ainakin yritän löytää itelleni jonkun valmiimman.

kännykkälaatu

Heihei ystävä! ♥

Eilen Ransu sitten lähti uuteen kotiin... Viimeisenä torstaina käytiin maastossa ja perjantaina vaan juoksutin Ransun pikaisesti ja päästin sen kentälle irti. Itkuhan siinä tuli, ku mietin, että se oli viimeinen kerta, kun se seuraa turpa olkapäällä, mutta ehkä hirveintä oli päästää se viimeisen kerran takaisin laitumelle, taputtaa takapuolelle ja sanoa,  "hyvää matkaa♥ " 

Niin kaikki ohikiitävää

Ikävä ja riemu joka hetken värähtää

♥