Jami yllätti!

Tänään oli tarkoitus käydä ratsastamassa ensin Iitulla ja sen jälkeen Jamilla. Tallilla jossa Iitu asustelee on kenttä aivan kivikova ja muhkurainen, joten siihen ei tehnyt mieli mennä sitten yhtään. Tietkin on ihan peilijäässä eli ei sitten lähdetty maastoonkaan, ois varmaan jääty johonki mäkeen jumiin. Inhottavaa, kun teiden reunoilta on lumetkin sulanu, niin ei voi tienpientareellakaan ratsastaa, eikä ainakaan tällähetkellä ole peltojakaan ratsastuskäytössä. No taas yks vapaapäivä Iitulle lisää... Päädyttiin sitten vaan rapsuttelemaan heppoja ja jatkettiin matkaa Itätuvalle siinä toivossa, että kenttä ois vähän paremmassa kunnossa tai sais edes pellolla ratsastaa.

        Hain Jamin tarhasta ja laitoin valmiiks, se vaikutti aika kiukkuselta, kaikki ärsytti enemmän tai vähemmän. Aattelin jo siinä vaiheessa, että voi olla vaan parempi viedä koko heppa pois ja tulla paremmalla säällä uudestaan, mutta onneks kuitenkin ratsastin! Kentällä oli eilen ratsastettu ja sen kova päälikerros oli murtunut, joten siinä pysty ympyrän urassa menemään ihan hyvin. Taivuttelin aika kauan käynnissä ensin sisään ja ulos, mua ei huvittanu yhtään ratsastaa kunnolla ja tuulikin oli kamala. Ajattelin kuitenkin edes vähän kevennellä ravia eteen alas ja jumppailla taivutuksilla lihakset lämpimäks. Jami kuunteli pidätteitä ja istuntaa tänään jotenkin kummallisen hyvin, joten otin jalustimet pois ja istuin hetken vielä alhaalla ja sit tapahtu jotain tosi kummallista. Yleensä Jami vetää pidätteistä vähän hernettä nenään, eikä malta kuunnella niitä kovinkaan hyvin vaa jää ennemminkin vähän puskemaan jännittyneenä vastaan, sama reagtio tulee harjoitusravista, mutta tänään se ei tehny sitä. Se anto oikeesti ottaa ravia vähän kiinni, ilman että takajalat unohtuu talliin, selkä tippuu alas tai pää nousee pilviin. Kovin paljon se ei anna koota ilman että menee "paniikkiin", mutta tää oli eka kerta, kun se ylipäätään pysyy rentona samaan aikaan, kun jarruttaa. En tiedä miltä se meno näytti, mutta se oikeesti tuntu selkään tosi hyvälle ja olin ite ihan hämmentyny siitä fiiliksestä! Sen wow-fiiliksen jälkeen keventelin vaan loppuravit ja se hevonen oikeesti maltto ravata rauhallista ja isoa ravia eteenalas venyttäen, mitä hittoa sille on käyny? Aattelin ensin, että se johtuu pohjasta, et jossei se uskalla siinä liikkua yhtä vauhdikkaasti kun normaalisti, mutta jos se siitä johtuis niin tuskin se olis ainakaan hyvältä sillon tuntunu. Ehkä mä vaan oon ite oppinu ratsastamaan eritavalla, kun on menny muilla hevosilla välillä, tiedä sitä, mutta pirun hyvälle se tänään tuntu, onnistuminen!

Parhaista pätkistä ei videoo saatu, mutta alla nyt kuitenkin yks. Siinäkin se lopussa säikähtää tuulen mukaan lähtevää peltipurkkia, eikä ravin tahti ole maailman tasaisin :D

Videot

Sain vihdoin pari kännykkälaatuista videota mun ja Iitun kankikokeiluista. Videot on tosiaan kuvattu kännykällä ja vielä hevosen selästä, että koko kuva kääntyy välillä kivasti kuvaten tyhjää, mutta kyllä siitä oleellisen näkee. Iitulla on nyt mammalomailun jälkeen kovat lihaksenkasvatus talkoot päällä, mutta selän hankauma ja jäätyneet maat on ollu aikamoinen hidaste. Lumia siis odotellaan, että saadaan kentälle vähän pehmikettä ja päästään taas hankeen treenaamaan! Kovat pakkaset tilaukseen myös, ni päästään jäälle laukkailemaan :D Sinne asti täytyy tyytyä kiipeilemään mäkiä käynnissä, kun ei muutakaan pysty tekemään...

Kuulumisia.

Mitään kovin erikoista ei ole viimeaikoina tapahtunut, joten kirjoittaminenkin on jääny taas vähemmälle. Pari viikkoa sitten sato vettä yötäpäivää ja kenttäkin oli sen näkönen, joten hevoset lähinnä vain maastoili. Maastoilu tosin teki vain hyvää kaikille hevosille, tai sitten mun oma motivaatio kasvo hurjasti, sillä kaikki hepat on sen jälkeen tuntunu tosi hyville! 

Yhtenä päivänä maastossa Utulla ja Vilillä. Fina koira tosiaan lukittiin ennen maastoon lähtöä satulahuoneeseen ja myös tallin ovet laitettiin kiinni, mutta jotenkin se oli itsensä sieltä ulos taikonut. Tulipahan kunnon lenkki sillekkin :D

Vilin kanssa pääsin ihan uudelle levelille viimeviikolla, kun päästiin vihdoin menemään kunnolla koulua. Mitään siirtymisiä ja taivutuksia kummempaa en sen kanssa tehny, mutta silti jotain ihmeellistä tapahtu, sillä se hevonen ei oo koskaan aiemmin tuntunu niin kevyeltä ja herkältä. Vili valuu helposti etupainoiseksi ja jää hitaaksi pohkeelle, (me on nimetty se Vili-viiveeks, kaikki tapahtuu muutaman sekunnin viiveellä ja se on niin jokapäivästä sen kanssa) mutta viimeks sain sen jotenkin ihmeen nopeesti herkistymään istunnalle ja jalalle, että loppupeleissä taisin heittää ohjat lähes kokonaan pois, koska se fiilis oli vaan niin mahtava haha! Kyllä me oikeestikki niitä töitä tehtiin, eikä vaan jolkoteltu pitkin ohjin. Koin nimittäin aika suuren ahaa-elämyksen laukka-käynti-laukka siirtymisissä sen kanssa. Aiemmin en vaan yksinkertasesti oo saanu sitä koko heppaa koottua niin paljon, että niistä siirtymisistä tulis tasasia, vaan aina se on menny kilpaa kiskomiseks ja sit nätisti ravin kautta käyntiin pää pilvissä. Nyt ne kuitenkin onnistu jokaisela kerralla, niin että hevonen pysy oikeesti avuilla, tasasena ja rentona ja kaikenlisäks mullakin oli sellanen olo, et mä ratsastan enkä vaan matkusta. Ehkä mä vaan vihdoin ymmärsin, miten se hevonen toimii, on nimittäin niin erilainen aikasempiin hevosiin verrattuna.

Iitulla on tällähetkellä hankauma selässä ihan sää vieressä, niin että sillä ei voi ratsastaa. Huomattiin se viimeviikolla, kun oltiin lähdössä ratsastamaan, sillon se ei kumminkaan ollu ollenkaan pahan näköinen, pieni karvaton alue vain. Ratsastaessa se liikku ihan normaalisti, joten ajateltiin että se oli sen vaan kolauttanut johonkin esimerkiksi piehtaroidessaan. Kuitenkin kun tultiin takas talliin, ja saatiin kamat pois sen päältä, niin se sama hankauma oli huomattavasti pahemman näköinen, joten ilmeisesti se kuitenkin tulee satulasta. Seuraavana päivänä Iitu selkeesti aristi sen selkää siitä hankauman läheltä, joten jätettiin se suosiolla ratsastamatta. Toivotaan nyt että se parantuu äkkiä ja saadaan sille jostain sopiva satula.

Viikko sitten viikonloppuna olin pitkästä aikaa Pieksämäellä moikkaamassa Emmiä.
Käytiin Justiinalla ja Milalla maastossa.

Jamia en oo käyny nyt kovin usein liikuttamassa. Toissa viikolla kävin sillä keskiviikkona maastossa, torstaina juoksutin ja perjantaina menin koulua tosin aika huonolla menestyksellä, sillä kenttä oli täynnä vesilätäköitä ja niihinhän ei voi astua normaalisti vaan niihin kuuluu loikata tai sitten ne kierretään kaukaa. Niistä liikutuskerroista ei siis paljoa kerrottavaa ole. Viimeviikolla kävin vain kerran Jamin luona ja sillon se tuntu oikein kivalle. Senkin kanssa tein paljon siirtymisiä, sillä se on nyt keränny aika reilusti energiaa, kun ovat säiden takia siällä pidempää, joten se ei oikein malta keskittyä työntekoon, vaan häseltää omiaan. Siirtymisten avulla sain sen aika hyvin rentoutumaan ja rauhoittumaan, niin että se venytti ravia jo tosi hyvin eteen ja alas, kun sillä on välillä taipumusta vetää turpa ryntäisiin ja posottaa kuutta sataa alta pois. Kun siirtymiset toimi hyvin, niin se alko vähän kippaamaan liikaa vasemmalle ja puski vasenta jalkaa vasten, joten tein väliin muutaman askeleen mittaisia väistöjä. Sen jälkeen Jami tuntu tosi kivalle, joten ravailtiin vaan rennosti pärskien ympäri kenttää tehden välillä vähän kootumpaa ravia ja välillä taas reippaammin eteen.

Jamin suu vaahtoaa välillä niin paljon, että sen ryntäätkin on ihan vaahdossa :D