Maastoilua ja varsoja

Viimeviikosta ei oikeestaan oo mitään himeellistä kerrottavaa, kun pääosin vaan maastoiltiin. Ransulla oli taas jäätävä kiima, joten teki ihan hyvää vaan köpsötellä maastossa, (no joo käytiin me yhtenä päivänä kunnolla päästelemässäkin;)) se kun on aika nihkee ratsastaa kiimojen aikaan. 

Sunnuntaina käväsin Hile-vauva 3veen selässä ja tarkotuksena oli mennä puomeja ja kokeilla muutama pikkuruinen este. HilppaHilma oli oikein hauska tapaus ja päästiin hyvillä mielin niistä esteistäkin yli, joilla oli kokoa ehkä huimat 30cm! Pääasia kuitenkin oli, että hevosella on kivaa ja jää ekoista hyppykerroista hyvä mieli.

Hilen kanssa uimassa kesällä -12

Eilen sitten kävin toisen vauvahepan selässä, nimittäin Laku 3veen. Sen kanssa mentiin kentällä n.20min ihan perus vauvajuttuja: pysähdyksiä, ympyröitä ja käynti-ravi siirtymisiä. Laku oli kyllä aikamoinen yllätys, se oli nimittäin tosi tahmee tai jopa laiska(odotin kävelevää aikapommia). Se on muuten hyvin emänsä tyylinen, mut Liina on kyllä aina liikkunu omalla moottorilla eteen ja sitä saa jopa jarrutella. Eipä oo tässä suhteessa kyllä poika äitiinsä tullu. No ehkä se siitä herkistyy, kun tulee ikää ja oppii ratsun tavoille. Nii ja saatto kyllä olla silläkin osaa asiaa, että Lakuhan on tosiaan vain 135cm korkea ja itse olen 176cm pitkä, joten jostain kumman syystä ei ollu mun pohkeet ihan oikeessa kohti kylkee :D

Lakun kanssa Vermon näyttelyissä kesällä -12

Kun Laku oli hoidettu pois, niin mun oli tarkoitus lähteä kotiin, mutta aattelin sitten vielä jäädä Köntsä-pappaa harjailemaan. Se on asunu koko talven pihatossa ja sen talvikarva on sen mukanen, joten siinä riitti hommaa. Terhin kanssa sitä puolisen tuntia harjailtiin ja rapsuteltiin karvaa kottikärryllinen irti. Kun heppa oli harjattu, niin Terhi pyyti, että kävisin Köntsän kanssa jonkun pinenen maaston heittämässä, kun se on ollu lomalla rokotusten takia. Heitin vaan suitset päähän ja lähdin ilman satulaa hömpöttelemään. Oli muuten ihan loisto maasto! Hyvä etten itkeny onnesta, ku tuli niin paljon muistoja mieleen, Köntsän kanssa on vaan koettu niin paljon iloja ja suruja, että ei kyllä toista oo, se on muakin niin miljoonasti kulettanu maastossa, kun märkää rättiä, hah! Nyt sitten mentiin 30min löysällä ohjalla ja herra sai itse päättää vauhdin. Käveltiin kiltisti alkukäynnit ja ravattiin ravit, yhteen ylämäkeen rauhallinen laukka, jonka päällä käynti, käveltiin mäki takaisin alas ja uudestaan laukka, hetken päästä ravi ja ennen alamäkeä käynti ja mäen jälkeen loppuravit ja käynnit. Olin ihan WTF?! ku jätkä osas ite ennen alamäkiä siirtyä käyntiin, ilman että piti ees pyytää ja muutenkin käyttäyty niin fiksusti. Oli se niin onnellisen näkönen muutenkin, ku meni korva tötteröllä koko matkan. Sanoinki sille ääneen siellä loppukäyntejä kävellessä: "Könsä mulla tulee sua niin ikävä, kun susta joskus aika jättää"<3 Rakastuin siihen kyllä niin uudestaan. Luv, on se niin paljon opettanu!

Pukuratsastus -09

Jääravien lähtö esittelyssä -10

Simpiän vaellus -08