Sivut

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Mielialan aaltoiluhäiriö

Tää päivä ei oo menny ihan putkeen kyllä miltään kohdalta. Musta tuntuu, et mun mieliala heittelee ihan mihin sattuu, välillä vituttaa kaikki ja hetken päästä kaikki onkin taas ihanaa ja motivaatiota on kaikkeen mahdolliseen. Aamulla heräsin yllättävän pirteänä ja pari ekaa tuntia koulussakin meni ihan iloisissa fiiliksissa, sit joku alko vituttaa ja kaikki oli väärässä paikassa väärään aikaan. Hetkeä myöhemmin olinkin jo nauramassa vanhoille kuville keskellä äidinkielen tuntia.

No jos nyt kuitenkin tallille. Laitoin Ransua karsinassa valmiiksi, harjasin sen aika nopsaa ja laitoin suojat. Lähdin hakemaan satulaa ja eikös tallin uusi tulokas sitten potkaise mua polveen, no siitäpä seurasi taas vitutusta (ja mustelma). Se meni tapansa mukaan ohi, kun jatkoin hevosen kuntoonlaittoa ja juttelin Emmille. Olin taas hyvillä mielin alkuverkkoihin asti. Käynnissä Ransu oli oikein kiva, mutta ravi oli alusta asti tosi jännittynyttä ja kiireistä. Jatkoin alkuravien jälkeen aika nopeasti laukalla ja laukkasin molempiin suuntiin kevyessäistunnassa, sillä tarkoitus oli hypätä tänään pieniä. Laukka toimikin paremmin kun ravi, joten siirryin käyntiin ja laitoin esteen sopivan kokoiseksi, jonka jäkkeen annoin kävellä hetken. Tähän asti olin rauhallinen ja tyytyväinen. 
     Ensimmäiset esteet lähestyttiin ravissa ja esteen päältä nostettiin laukka, tämä sujui yllättävän hyvin ja Ransu malttoi odottaa estettä rauhassa ja otti pidätteet vastaan myös sen jälkeen. No ei tarvittu kun ehkä 4hyppyä, niin R sitten kuumui tapansa mukaan ja kuumuminen vei sitten kontrollin mukanaan. Ravissa hypyt kuitenkin onnistu niin kivasti, että nostin estettä hieman ja tultiin sitä laukassa. Ensimmäinen hyppy tälle hurjalle 40cm pystylle tuli hyvin, mutta sen jälkeen Ransu taas unohti mitä sen pitikään tehdä. Hevonen kävi yksinkertasesti niin ylikierroksilla, ettei malttanu yhtään keskittyä, vaan veti aina puomin takajaloilla mukaansa ja kun tähän yhdistetään tää totaalinen out of control, niin päädyin laskemaan esteen takaisin ristikoksi. Tultiin ristikko sitten vielä kerran ravissa ja sen jälkeen jatkettiin sileällä.
     Jatkoin suoraa kevyessä istunnassa laukaten ja yritin saada hevosta rentoutumaan. Alkuun mua rupes jopa naurattamaan, kun Ransu oli niin innoissaan hurjan suurista ja vaativista este tehtävistä, että se vaan viskeli häntäänsä ja heitteli takapäätä puoleltatoiselle. Saatiin kuitenkin hetken päästä myös rauhallista rentoa laukkaa aikaiseksi, joten siirryin raviin. Se olikin sitten täysi katastrofi ja taas alko vituttaa. Viimestään tässä vaiheessa aattelin, että ei helvetti en jaksa enää tapella tän ainaisen kiirehtimisen kanssa. Siirsin hetkeksi käyntiin ja laskin kymmeneen, sen kymmenen sekunnin aikana ehdin ajatella, että vika täytyy olla satulassa, sillä edellisellä kerralla menin ilman sitä ja hevonen oli huomattavasti rauhallisempi. No pakkohan sitä ravia kuitenkin oli vielä mennä, kun se niin jäi vaivaamaan. Hevosella järkyttävä kiire ja into päällä + mulla vitutus, ei kuulosta ollenkaan hyvälle, jatkoin kuitenkin. Tässä välissä Emmi tuli kentälle juoksuttamaan Justiinaa, onneks, sillä vuodatin Emmille mun suurimmat vitutukset ja jaksoin taas jatkaa Ransun kanssa. Loppuenlopuksi sainkuin sainkin hevosen rauhoittumaan. Tein tosi vahvaa taivutusta sisälle, jotta sain pohkeet paremmin läpi, eikä hevosella ollut mahdollisuutta juosta kun hullu alta pois ja se toimi! Kokoajan kirosin Emmille kuinka mua vituttaa, mutta silti mä sain sen toimimaan! Sit loppukäynnit, vihdoin!

Huh, kylläpä helpotti! Nyt mulle itseasiassa iski kauhee tuuppaus into, haluisin vaan takaisin selkään ja kokeilla tota taivutus juttua uudestaan. Se todella toimi aika hyvin, joten jos mä nyt keksin miten tää hevonen toimii, niin oon niin onnellinen. Ei siinä mennykkään ku melkein 9kuukautta. Mutta vaikka nyt ehkä keksinkin miten Ransu toimii, niin silti ikävöin jo Liinan selkään, sen kanssa kaikki tuntuu niin tutulta ja helpolta <3 Toivottavasti saadaan tää satulaongelma kans hoidettua ja selvitettyä johtuuko se ylipäänsä satulasta vai onko Ransu oikeesti vaan niin hätänen, et jumiutuu sen takia.. No aika näyttää ja huomenna maastoon purkamaan energiaa ihan luvan kanssa!

Niin ja vielä tästä tän päivän mielialan heittelystä. Lähdin illasta käymään lenkillä, jotta saisin mun ajatukset kasaan ja itteni taas maan pinnalle. Pistin napit korviin ja otin koiran hihnan toiseen käteen. Käveltiin 6.5km ja ensimmäisen kilometrin mietin tätä päivää ja seuraavan kerran havahdunkin kotipihassa, Oli aika flow päällä, ja meni koko lenkki ihan ohi. En varmaan oo näyttäny huvittavalle kävellessäni tuolla ihan koomassa :D

<3

Kyllä mä nyt oikeesti susta tykkään ;) <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti