Kaikenlaista

Selkäni takia en ole kunnolla pystynyt ratsastamaan vielä alkuviikosta, mutta tiistaina sain kuitenkin Annikan avukseni tallille, joten juoksutettiin Maise taas kaksilla ohjilla silojen avulla. Juoksutus onnistui huomattavasti paremmin kuin edellisellä kerralla, sillä nyt riitti jo pelkät ääniavut, että sai tamman liikkeelle. Voisi jopa sanoa, että se oli hetkittäin jo eteenpäinpyrkivä! Lopuksi päästettiin taas irti kentälle laukkailemaan.

Anna on käynyt Maisen kanssa maastoilemassa keskviikkona sekä torstaina ja Anna sanoi tykkäävänsä neidistä kovasti, vaikka luuli aluksi sen olevan hankala ratsastettava.

Monilla tuntuukin olevan Maisesta kovin suuret ennakkoluulot. Lähes jokapäivä jonkun suusta kuulee kuinka se on iso ja varmasti hankala käsitellä tai kysymyksiä siitä kuinka ihmeellä noin iso hevonen voi pysyä maastossa käsissä ja että se menee varmasti lujaa! Ja PYH sanon minä! Jokainen joka siihen on paremmin tutustunut on loppuenlopuksi todennut "Ompas se kiltti ja rauhallinen", "Ihana halinalle!" tai "Tää on just kivan rento kaveri!" Isoille hevosille on ihan selkeästi tehty yhtä huono maine kun monille oreille. Totuus kuitenkin on, että jokainen hevonen on yksilö ja oma persoona on se sitten iso tai pieni, ori tai tamma, Falabella tai Shire. Ja ennenkaikkea hevonen on ihmisen ystävä ei harrastusväline, sitä et voi verrata polkupyörään tai jääkiekkomailaan, se on perhettä ihan kuin koira tai kissakin. Jos hevonen tuntee olonsa turvalliseksi ihmisen seurassa, niin se pyrkii kyllä miellyttämään ihmistä parhaan kykynsä mukaan. Ihmisen tehtävä on vain tehdä se olo turvalliseksi ja rakentaa sekä ansaita luottamus (:

Tänään kipusin taas itse selkään ja mentiin Maisen kanssa kentälle jatkamaan siitä mihin viimeksi jäätiin, eli asetustaivutusjumpasta. Juoksutuksesta on selkeästi ollut paljon hyötyä, sillä tänään saatiin molempiin suuntiin sekä käynnissä että ravissa monta hyvää pätkää. Hevonen liikkui hyvin eteen omalla moottorilla ja asettui sekä taipui jo hetkittäin todella hyvin. Varsinkin oikea suunta yllätti ihan täysin! Oikei kierros on ollut alusta asti Maiselle hankalampi suunta, mutta tänään se rupesi antamaan hyvin periksi jo siihenkin suuntaan. Yhteensä tuuppailtiin puolisen tuntia taivutusten ja siirtymisten merkeissä, kunnes heppa ihan valui hikeä, joten lopetettiin tältä päivältä siihen. Maise sai monta ämpärillistä viileää vettä päälleen, kunnon rasvauksen ja hurjasti ötökkämyrkkyä, ettei sitä syötäisiin ihan hengiltä.

Illalla lähden itse Juvalle viikonlopuksi kaverini mökille, jossa minua odottaa lauma hevosia ja monta hyvää kaveria! Latukin on siellä viettämässä todella kurjaa kesälomaa tamman kanssa laiduntaen ja lähdevettä juoden.. kurjaa ;) Anna käy huomenna Maisen kanssa maastoilemassa ja sunnuntaina se saa nauttia ansaittua vapaapäivää. Maanantain palaillaan taas koulutuuppauksen pariin neljän hevosen voimin ja tiistaina kisoihin!